1. Ja sitte näin minä neljä enkeliä seisovan neljän maan kulman
päällä, ja neljää maan tuulta pitävän, ettei tuuli oisi puhaltanut maan päälle,
eikä meren päälle, eikä yhdenkään puun päälle.
2. Ja minä näin toisen enkelin auringon koitosta tulevan ylös jolla oli elävän
Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joiden
maata ja merta oli annettu vahingoittaa.
3. Ja sanoi: älkäät maata eikä merta eikä puita vahingoittako siihenasti kuin
me merkitsemme meidän Jumalamme palveliat heidän otsissansa.
4. Ja minä kuulin, että merkittyin luku oli sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta,
jotka kaikkein Israelin lasten sukukunnista merkityt olivat:
5. Juudan sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt Rubenin sukukunnasta
kaksitoistakymmentätuhatta merkityt, Gadin sukukunnasta kaksitoistakymmentätuhatta
merkityt:
6. Asserin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Naphtalin sukukunnasta
kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Manassen sukukunnasta kaksitoistakymmentä
tuhatta merkityt:
7. Simeonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Levin sukukunnasta
kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Isaskarin sukukunnasta kaksitoistakymmentä
tuhatta merkityt:
8. Zebulonin sukukunnasta kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Josephin sukukunnasta
kaksitoistakymmentä tuhatta merkityt, Benjaminen sukukunnasta kaksitoistakymmentä
tuhatta merkityt.
9. Sen jälkeen näin minä, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut,
kaikista pakanoista, ja sukukunnista, ja kansoista ja kielistä, seisovan istuimen
edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetetut, ja palmut heidän käsissänsä.
10. Ja he huusivat suurella äänellä, sanoen: autuus olkoon meidän Jumalallemme,
joka istuimella istuu, ja Karitsalle!
11. Ja kaikki enkelit seisoivat ympäri istuinta, ja vanhimpia, ja neljää eläintä,
ja lankesivat kasvoillensa istuimen eteen, kumarsivat ja rukoilivat Jumalaa,
12. Sanoen: amen! Siunaus, ja ylistys, ja viisaus, ja kiitos, ja kunnia, ja
voima, ja väkevyys olkoon meidän Jumalallemme ijankaikkisesta ijankaikkiseen.
Amen!
13. Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämät valkeilla vaatteilla
puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?
14. Ja minä sanoin hänelle: herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle:
nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet
ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.
15. Sentähden ovat he Jumalan istuimen edessä ja palvelevat häntä päivällä ja
yöllä hänen templissänsä. Ja se, joka istuimella istuu, asuu heidän päällänsä.
16. Ei heidän pidä enään isooman, eikä enään janooman, eikä aurinko lankee heidän
päällensä, ei myös yksikään palavuus.
17. Sillä Karitsa, joka istuimen keskellä on, kaitsee heitä ja johdattaa heitä
eläväin vesilähdetten tykö, ja Jumala on kuivaava kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.