1. Ja minä näin, kuin Karitsa ensimäisen sinetin avasi, ja minä
kuulin yhden neljästä eläimestä sanovan, niinkuin pitkäisen jylinän: tule ja
katso!
2. Ja minä näin, ja katso, valkia orhi; ja se, joka sen päällä istui, piti joutsea,
ja hänelle annettiin kruunu, ja hän läksi voittamaan ja saamaan voittoa.
3. Ja kuin hän toisen sinetin avasi, kuulin minä toisen eläimen sanovan: tule
ja katso!
4. Ja ruskia orhi meni ulos; ja sille, joka sen päällä istui, annettiin rauha
maasta ottaa pois, että heidän piti keskenänsä toinen toisensa tappaman; ja
hänelle oli suuri miekka annettu.
5. Ja kuin hän kolmannen sinetin avasi, kuulin minä kolmannen eläimen sanovan:
tule ja katso! Ja minä näin, ja katso, musta orhi; ja sillä, joka sen päällä
istui, oli vaaka kädessä.
6. Ja minä kuulin äänen neljän eläimen keskeltä sanovan: mitta nisuja yhteen
penninkiin ja kolme mittaa ohria yhteen penninkiin, ja älä viinaa eikä öljyä
vahingoita.
7. Ja kuin hän avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen eläimen äänen
sanovan: tule ja katso!
8. Ja minä näin, ja katso, hiirenkarvainen orhi, ja joka sen päällä istui, sen
nimi oli kuolema; ja helvetti noudatti häntä. Ja hänelle annettiin voima tappaa
neljättä osaa maan päältä miekalla ja nälällä, ja surmalla ja pedoilla maan
päällä.
9. Ja kuin hän viidennen sinetin avasi, näin minä alttarin alla niiden sielut,
jotka Jumalan sanan tähden tapetut olivat ja sen todistuksen tähden, joka heillä
oli.
10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: sinä pyhä ja totinen Herra! kuinka
kauvan et sinä tuomitse ja meidän vertamme kosta niille, jotka maan päällä asuvat?
11. Ja kullekin heistä annettiin valkia vaate ja sanottiin heille, että heidän
piti vielä vähän aikaa lepäämän, siihenasti kuin heidän kanssapalveliainsa ja
veljeinsä luku täytetyksi tulis, jotka piti tapettaman niinkuin hekin.
12. Ja minä näin, kuin hän kuudennen sinetin avasi, katso, niin tapahtui suuri
maanjäristys, ja aurinko tuli mustaksi niinkuin karvasäkki ja kuu tuli kokonansa
niinkuin veri,
13. Ja tähdet putosivat taivaasta maan päälle, niinkuin fikunapuu fikunansa
* varistaa, kuin hän suurelta tuulelta häälytetään.
14. Ja taivas pakeni niinkuin kämärtynyt kirja, ja kaikki vuoret ja luodot siirrettiin
sioistansa.
15. Ja kuninkaat maan päällä, ja ylimäiset, ja rikkaat, ja päämiehet, ja väkevät,
ja kaikki orjat, ja kaikki vapaat kätkivät itsensä luoliin ja vuorten rotkoihin,
16. Ja sanoivat vuorille ja kukkuloille: langetkaat meidän päällemme ja peittäkäät
meitä sen kasvoin edestä, joka istuimella istuu, ja Karitsan vihasta.
17. Sillä se suuri hänen vihansa päivä on tullut, ja kuka voi pysyä?