7. Kristuksen pyhä ehtoollinen

Status controversiae - meidän oppimme ja sakramentin halveksijoiden opin välisen riidan ydin

Onko pyhässä ehtoollisessa Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri todella olemuksellisesti läsnä, niin että se jaetaan leivän ja viinin myötä ja sen ottavat suullaan vastaan kaikki, jotka osallistuvat tähän sakramenttiin, olkoot sitten kelvollisia tai kelvottomia, niin että se koituu uskoville lohduksi ja elämäksi ja epäuskoisille tuomioksi? Sakramentin halveksijat vastaavat: "Ei ole", me vastaamme: "On".

Tämän riidan selvittämiseksi on ensin huomattava, että sakramentin halveksijoita on kahta lajia. Muutamat ovat karkeita halveksijoita: he sanovat selvällä saksan kielellä sen, mitä ajattelevat sydämessään, nimittäin että pyhässä ehtoollisessa ei ole läsnä, ei jaeta eikä oteta suulla vastaan mitään muuta kuin leipää ja viiniä. Toiset kuitenkin ovat juonikkaita, ja juuri he ovat kaikkein turmiollisimpia. Osittain he käyttävät muka tarkoin samoja sanoja kuin mekin ja ovat uskovinaan, että pyhässä ehtoollisessa Kristuksen todellinen, olemuksellinen, elävä ruumis ja veri on todella läsnä; tämä kaikki toteutuu kuitenkin hengellisesti, uskossa. Näiden petollisten sanontojen peitossa he pitävät kiinni tuosta ensin mainitusta karkeasta harhakäsityksestä, että pyhässä ehtoollisessa on läsnä ja vastaanotetaan suulla pelkkää leipää ja viiniä. Sana "hengellinen" tarkoittaa nimittäin heidän kielenkäytössään yksinomaan Kristuksen henkeä, joka on läsnä, tai Kristuksen poissaolevan ruumiin voimaa tai Kristuksen ansiota. Kristuksen ruumis ei sitä vastoin voi olla millään tavoin läsnä, vaan se on pelkästään ylhäällä, ylimmässä taivaassa. Meidän on määrä uskomme ajatuksin nousta hänen luokseen taivaaseen; sieltä meidän on haettava hänen ruumistaan ja vertaan, ei ensinkään ehtoollisleivästä eikä -viinistä.

Affirmativa

1. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että pyhässä ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri ovat läsnä todellisesti ja olemuksellisesti ja että ne todella jaetaan ja otetaan vastaan leivän ja viinin myötä.

2. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Kristuksen testamentin sanoja ei pidä ymmärtää muussa kuin kirjaimellisessa merkityksessä. Leipä ei siis vain tarkoita Kristuksen ruumista, joka olisi muualla, eikä viini vain tarkoita Kristuksen muualla olevaa verta, vaan ne todella ovat sakramentillisen yhtymisen voimasta Kristuksen ruumis ja veri.

3. Konsekraatiosta me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että mikään ihmisen teko tai jumalanpalveluksen toimittajan lausuma sana ei tee Kristuksen ruumista ja verta ehtoollisessa läsnä oleviksi, vaan läsnäolo on tunnustettava yksinomaan Herramme Jeesuksen Kristuksen kaikkivaltiaan voiman aikaansaamaksi.

4. Samalla me kuitenkin yksimielisesti uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Herran ehtoollista vietettäessä asetussanoja ei suinkaan tule jättää lukematta, vaan ne on lausuttava julkisesti, niin kuin on kirjoitettu: "Siunattu malja, jonka me siunaamme" 1 Kor. 10:16 (1 Kor. 11:23-25). Siunaaminen toimitetaan toistamalla Kristuksen sanat.

5. Vastustaessamme tässä kysymyksessä sakramentin halveksijoita me seisomme perustalla, jonka tohtori Luther on laskenut Suuressa tunnustuksessaan:

"Ensimmäinen peruste on tämä kristillinen uskontunnustuksemme: Jeesus Kristus on olemukseltaan ja luonnoltaan täydellinen ja tosi Jumala ja ihminen yhtenä persoonana, erottamattomasti ja jakamattomasti. Toiseksi: Jumalan oikea käsi on kaikkialla."

Jumalan oikealle puolelle Kristus on todellisesti asettanut ihmisluonnossaan ja siellä hän nyt hallitsee sekä pitää käsissään ja jalkojensa alla kaikkea, mitä taivaassa ja maan päällä on. Sille paikalle ei ole asetettu ketään muuta ihmistä eikä myöskään yhtään enkeliä, vaan ainoastaan Marian poika, ja siksi hänellä on sellainen valta.

"Kolmanneksi: Jumalan sana ei valehtele eikä petä. Neljänneksi: Jumalalla on monta tapaa olla jossakin, ei vain se yksi, josta filosofit käyttävät nimitystä 'paikallinen' (localis)."

6. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Kristuksen ruumiin ja veren nauttiminen ei tapahdu pelkästään hengellisesti, uskolla, vaan myös suulla. Nauttiminen ei kuitenkaan tapahdu niin kuin kapernaumilaiset kuvittelivat, (Joh. 6:52-59) vaan yliluonnollisella, taivaallisella tavalla leivän ja viinin myötä, sakramentillisen yhtymyksen perusteella. Tämä käy selvästi ilmi Kristuksen sanoista, kun hän käskee ottamaan, syömään ja juomaan. Niin apostolit myös tekivät, sillä näin on kirjoitettu: "Ja he kaikki joivat siitä" (Mark. 14:23). Pyhä Paavali sanoo samaan tapaan: (1 Kor. 10:16) "Se leipä, jonka me murramme, eikä se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?" Joka siis syö tätä leipää, syö Kristuksen ruumista. Tästä antavat myös tärkeimmät vanhan kirkon opettajat yksimielisen todistuksen, esim. Khrysostomos, Cyprianus, Leo I, Greogorius, Ambrosius ja Augustinus.

7. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että oikein uskovien ja kelvollisten lisäksi myös kelvottomat epäuskoiset saavat Kristuksen todellisen ruumiin ja veren, eivät tosin elämäksi ja lohdutukseksi, vaan tuomioksi ja kadotukseksi - jos sitten eivät käänny ja tee parannusta.

Ne, jotka työntävät luotaan Kristuksen Vapahtajan, joutuvat väkisinkin päästämään hänet luokseen ankarana tuomarina. Hän, joka on läsnä oikein uskovien ja kelvollisten ehtoollisvieraiden sydämessä elämän ja lohdun antajana, on yhtä lailla paikalla tuomitsemassa katumattomia ehtoollisvieraita.

8. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme vielä, että on olemassa vain yhdenlaisia kelvottomia ehtoollisvieraita, nimittäin epäuskoisia. Heistä on kirjoitettu: (Joh. 3:18) "Mutta joka ei usko, se on jo tuomittu." Pyhän sakramentin kelvoton käyttäminen yhä lisää, enentää ja pahentaa tätä tuomiota (1 Kor. 11:27, 29).

9. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, ettei yksikään oikein uskova nauti pyhää ehtoollista tuomiokseen, olkoon hänen uskonsa sitten kuinka heikko tahansa, kunhan se on elävää uskoa. Ehtoollinen on asetettu erityisesti heikkouskoisia, mutta parannukseen valmiita kristittyjä varten, lohduttamaan heitä ja vahvistamaan heidän heikkoa uskoaan.

10. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että tämän taivaallisen aterian vieraiden ainoana kelvollisuutena on Kristuksen pyhistä pyhin kuuliaisuus ja hänen täydellinen ansionsa. Sen me otamme vilpittömästi uskoen omaksemme, ja sakramentti on meille sen vakuutena. Kelvollisuutemme ei ensinkään perustu omiin hyveisiimme eikä sisäiseen tai ulkonaiseen valmistautumiseemme.

Negativa

Toisaalta me yksimielisesti hylkäämme ja torjumme kaikki nyt lueteltavat harhaopit yllä esitettyä oppia ja yksinkertaista Kristuksen ehtoollista koskevaa uskoa ja tunnustusta vastaan sotivina. Sellaisia ovat:

1. Paavilainen transsubstantiaatio-oppi. Paavilaiset opettavat että leipä ja viini menettävät pyhässä ehtoollisessa substanssinsa ja luonnollisen olemuksensa ja lakkaavat siinä mielessä olemasta, että ne muuttuvat Kristuksen ruumiiksi; ainoastaan ulkomuoto jää jäljelle.

2. Paavilainen messu-uhri elävien ja kuolleiden puolesta syntien sovittamiseksi.

3. Maallikoille annetaan sakramentti vain yhdessä muodossa; heille ei ojenneta ehtoollismaljaa vaan heiltä riistetään Kristuksen veri, vaikka Kristus on testamentissaan nimenomaan säätänyt toisin.

4. Opetetaan, ettei Kristuksen testamentin sanoja saa ymmärtää yksinkertaisesti eikä uskoa sananmukaisesti, vaan että ne ovat hämärää puhetta, jonka tulkitsemiseksi on tutkittava muita raamatunkohtia.

5. Pyhässä sakramentissa ei Kristuksen ruumista muka nautita suulla, leivän mukana. Suulla nautitaan pelkkää leipää ja viiniä, Kristuksen ruumis taas nautitaan yksinomaan hengellisesti, uskolla.

6. Opetetaan, että ehtoollisleipä ja -viini ovat ainoastaan merkkejä, joista kristityt tunnistavat toisensa.

7. Sanotaan, että leipä ja viini ovat vain symboleja, vertauksia ja kuvia, jotka kuvaavat kaukana poissa olevaa Kristuksen ruumista ja verta.

8. Leipä ja viini ovat ainoastaan sinetin ja pantin kaltaisia merkkejä, joiden on määrä vakuuttaa meitä siitä, että ylös taivaaseen kohoava usko tulee siellä yhtä todellisesti Kristuksen ruumiista ja verestä osalliseksi kuin me ehtoollisessa syömme leipää ja juomme viiniä.

9. Sanotaan, että pyhässä ehtoollisessa uskoamme lujitetaan ja vahvistetaan ainoastaan ulkonaisilla merkeillä, leivällä ja viinillä, ei Kristuksen todellisella ja läsnä olevalla ruumiilla ja verellä.

10. Sanotaan, että pyhässä ehtoollisessa jaetaan ainoastaan Kristuksen poissa olevan ruumiin ja veren voima, vaikutus ja ansio.

11. Sanotaan, että Kristuksen ruumis on sillä tavoin suljettu taivaaseen, että se ei mitenkään voi samalla kertaa ja yhtaikaa olla maan päällä, monissa, saati sitten kaikissa paikoissa, missä hänen pyhää ehtoollistaan vietetään.

12. Sanotaan, ettei Kristus ole voinut luvata eikä toteuttaa ruumiinsa ja verensä olemuksellista läsnäoloa ehtoollisessa, koska hänen omaksumansa ihmisluonnon ominaisuudet eivät siihen sovellu.

13. Sanotaan, ettei Jumala kaikkivaltiudessaan - kauheata kuullakin - kykene saamaan aikaan sitä, että Kristuksen ruumis on samalla kertaa olemuksellisesti läsnä useammassa kuin yhdessä paikassa.

14. Opetetaan, ettei Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollisessa perustu Kristuksen testamentin kaikkivaltiaaseen sanaa, vaan ihmisten uskoon.

15. Sanotaan, ettei uskovien pidä luulla Kristuksen ruumiin olevan ehtoollisleivässä ja -viinissä, vaan heidän on kohotettava katseensa leivästä taivaaseen ja etsittävä Kristuksen ruumista sieltä.

16. Opetetaan, että epäuskoiset, katumattomat kristityt eivät nauti ehtoollisessa Kristuksen todellista ruumista ja verta, vaan pelkkää leipää ja viiniä.

17. Opetetaan, että tämän taivaallisen aterian vieraiden kelvollisuus ei perustu yksin siihen, että he vilpittömästi uskovat Kristukseen, vaan myös siihen, että he itse ovat ulkonaisesti valmistautuneet.

18. Väitetään, että myös oikein uskovat, ne joilla on vilpitön, elävä, puhdas usko Kristukseen ja jotka sen säilyttävät, voivat nauttia tämän sakramentin tuomiokseen, koska he eivät vielä ole täydellisiä ulkonaisessa vaelluksessaan.

19. Opetetaan, että ulkonaisia, näkyviä ehtoollisaineita, leipää ja viiniä, on palvottava.

20. Niin ikään me jätämme Jumalan vanhurskaan tuomion alaisiksi kaikki uteliaan pilkkaavat ja herjaavat kysymykset ja puheet, joita ei voi pahennusta herättämättä edes toistaa. Sakramentin halveksijat ovat herjaten ja sangen loukkaavasti, kapernaumilaisten karkean lihallisella tavalla, inhoa herättäen kosketelleet tämän sakramentin yliluonnollisia ja taivaallisia salaisuuksia.

21. Täten me siis sanoudumme irti kapernaumilaisten kuvittelemasta Kristuksen ruumiin syömisen opista. Hehän ajattelevat, että Kristuksen ruumiista revitään hampailla palasia, joita sitten sulatellaan niin kuin muutakin ruokaa. Sakramentin viholliset väittävät rienaten meidän olevan siinä samassa käsityksessä, vaikka heidän omatuntonsa tietää meidän monen monta kertaa vakuuttaneen päinvastaista. He vain tahtovat siten saattaa oppimme kuulijoiden inhoamaksi. Me torjumme kuitenkin sellaisen opin jyrkästi ja ajattelemme ja uskomme Kristuksen testamentin selkeiden sanojen perusteella, että Kristuksen ruumis syödään ja hänen verensä juodaan todellisesti mutta sellaisella yliluonnollisella tavalla, jota ihmisen aistit ja järki eivät tajua. Kuten kaikissa uskonkohdissa on järkemme tässäkin vangittava uskolle kuuliaiseksi. Se salaisuus on ilmoitettu vain Jumalan sanassa, ja se otetaan vastaan yksin uskolla.