III

Joh. 6:55, 54: "Minun lihani on totinen ruoka ja minun vereni totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä."

1 Joh. 1:7: "Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä."

Hepr. 9:14: "Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, on puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista."

Matt. 26:26-28: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini. Juokaa tästä kaikki; tämä on minun vereni, uuden liiton veri."

Eustakhios, Theodoretoksen (Dialogus II) mukaan:²⁶ "Hän siis ennusti hänen (nimittäin Kristuksen ihmisenä) istuvan pyhällä istuimella ja tarkoitti sitä, että hän istuisi samalla istuimella kuin jumalallinen henki, koska Jumala erottamattomasti asuu hänessä."

Sama Gelasiuksen mukaan:²⁷ "Ihminen Kristus, joka kasvoi viisaudessa, iässä ja armossa, on saanut omakseen kaiken vallan."

Edelleen: "Ruumiissaan Kristus tuli apostoliensa luo ja sanoi: 'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.' Tämän vallan sai Sanan temppeli, ei Jumala, joka rakensi tuon ihanan temppelin, hänen ruumiinsa."

Athanasios, Areiolaisesta ja katolisesta tunnustuksesta:²⁸ "Ei Jumala ole muuttunut ihmisen lihaksi tai substanssiksi, vaan hän on kirkastanut itsessään sen luonnon, jonka hän omaksui, niin että ihmisen heikko ja kuolevainen liha ja luonto on saanut osakseen jumalallisen kirkkauden. Sillä on nyt kaikki valta taivaassa ja maan päällä, mitä sillä ei ollut, ennen kuin Sana sen omaksui."

Sama, Apollinariosta vastaa ihmisyyden omaksumisesta:²⁹ "Paavali puhuu Fil. 2 temppelistä, joka on Kristuksen ruumis. Eihän Korkeinta koroteta vaan liha. Lihalleen hän antoi nimen, joka on kaikkia nimiä korkeampi, niin että jokainen polvi notkistuu Jeesuksen nimeä mainittaessa ja jokainen kieli tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniassa." Athanasios liittää tähän yleisen säännön: Aina kun Raamattu puhuu Kristuksen kirkastamisesta, se tarkoittaa hänen ihmisluontoaan eli lihaansa, jonka osaksi kunnia tulee. Ja mitä ikinä Raamattu sanoo Pojan saaneen, sen se omistaa hänen ihmisyydelleen, ei hänen jumaluudelleen. Kun apostoli esimerkiksi sanoo, että jumaluuden koko täyteys asuu Kristuksessa ruumiillisesti, on ymmärrettävä sen tarkoittavan, että se täyteys asuu Kristuksen lihassa.

Sama, Theodoretoksen (Dialogus II) mukaan:³⁰ "Sanat 'Istu minun oikealle puolelleni' on lausuttu Herralle ruumiillisena olentona."

Athanasios, De incarnatione, Kyrilloksen (kahdeksannen anatematismin puolustus) mukaan sekä vielä kirjan De recta fide ad Reginas mukaan:³¹ "Jos joku sanoo, että meidän Herramme lihaa ei pidä palvoa, koska se on ihmislihaa, ja että sitä ei siksi saa palvoa myöskään Herran ja Jumalan lihana, hänet kiroaa pyhä katolinen kirkko."

Sama:³² "Kaiken, mitä Raamattu sanoo Pojan saaneen, se ymmärtää hänen ruumistaan tarkoittavaksi. Hänen ruumiinsa taas oli kirkon esikoinen. Herra herätti ja korotti siis ensin oman ruumiinsa, mutta sitten myös ruumiinsa jäsenet."

Hilarius, IX:³³ "Ihminen Jeesus pysyy Isän Jumalan kunniassa, koska liha on yhdistynyt Sanan kirkkauteen ja omistaa Sanan kirkkauden."

Eusebios Emesalainen, Homilia feria VI post pascha:³⁴ "Hän, joka jumaluutensa puolesta on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa aina vallinnut kaikkea, on nyt saanut valtaansa kaiken myös ihmisyytensä puolesta, niin että sama ihminen, joka vähän aikaisemmin kärsi kuoleman, hallitsee taivasta ja maata ja tekee missä vain mitä tahtoo."

Gregorios Nyssalainen, Gelasiuksen ja Theodoretoksen (Dialogus II) mukaan:³⁵ "Hänet on siis korotettu Jumalan oikealle puolelle (Ap.t. 2). Kuka on korotettu? Alhainen vai ylhäinen? Mikä olisi alhaista, ellei inhimillinen? Ja mitä muuta olisi Korkein kuin jumaluutta? Ei Jumala tarvitse korottamista, koska hän jo on Korkein. Apostoli sanoo siis, että Kristuksen inhimillinen luonto on korotettu, nimittäin siten että ihmisestä tehtiin Herra ja Kristus. Apostoli ei siis tahdo sanoa, että tekemisen kohteena olisi Herran iankaikkinen olemus, vaan hän puhuu alhaisen ihmisluonnon kohottamisesta kaikkein korkeimmalle, Jumalan oikealle puolelle." Ja vähän myöhemmin: "Jumalan oikea käsi, joka on kaiken valmistanut, eli Herra itse, jonka kautta kaikki on saanut syntynsä ja jota ilman ei mikään luotu pysy voimassaan, tämä käsi yhdistyi ihmiseen ja nosti sen yhtymyksen avulla omaan korkeuteensa."

Basileios Suuri, Contra Eunomium II:³⁶ "Kun Pietari sanoo: 'Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte', hän viittaa demostratiivipronominia 'tämä' käyttämällä Jeesuksen inhimilliseen, kaikille näkyvään luontoon." Ja vähän myöhemmin: "Sanoessaan, että Jumala teki hänet Herraksi ja Kristukseksi, Pietari tarkoittaa, että Isä antoi hänelle hallitsijan aseman ja kaiken vallan (nimittäin hänen inhimilliselle luonnolleen)."

Epifanios, Contra Ariovoaritus:³⁷ "'Tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.' Kärsimyksestä osaton, luomaton Sana ei tahtonut purkaa lihan kanssa solmimaansa pyhää liittoa, vaan lihan oli määrä yhdistyä luomattomaan Sanaan ylhäällä. Siksi Jumala teki Herraksi ja Kristukseksi sen, mikä on siinnyt Mariasta ja yhtynyt jumaluuteen."

Ambrosius, De Spiritu Sancto III, 12:³⁸ "Enkelit eivät palvo ainoastaan Kristuksen jumaluutta vaan jopa hänen jalkojensa astinlautaakin." Ja sitten: "Profeetta sanoo, että on palvottava sitä maata, jonka Herra Jeesus on ottanut osaksi itseään omaksuessaan lihan. Jalkojen astinlaudalla tarkoitetaan siis maata, maalla taas Kristuksen lihaa, sitä jota mekin tänä päivänä ehtoollisen sakramentissa kumarramme ja jota apostolit kumarsivat Herrassaan Jeesuksessa, kuten edellä olen sanonut."

Augustinus, De verbis Domini, sermo 58:³⁹ "Ellei Kristus ole luonnoltaan Jumala vaan luontokappale, ei häntä ole myöskään Jumalana kunnioitettava eikä palvottava. Mutta nuo vastannevat: 'Kuinka niin? Palvothan sinä yhdessä hänen jumaluutensa kanssa yhtäläisesti hänen lihaansakin, jonka toki myönnät luoduksi.'"

Sama, In Ps. 98: "'Palvokaa hänen jalkojensa astinlautaa' eli maata. Kristus näet otti ruumiikseen maasta maata; onhan liha maata, ja Marian lihasta hän otti itselleen lihan. Siinä lihassa hän kulki täällä, ja sen hän antoi meille syötäväksi, jotta pelastuisimme. Sitä lihaa ei kukaan ensin syö sitä palvomatta. Nyt siis olemme löytäneet oikean tavan kumartaa Herran jalkojen astinlautaa. Emme ainoastaan palvo sitä syntiä tekemättä vaan jopa teemme syntiä, jos olemme sitä palvomatta."

Khrysostomos, Ad Hebr. 2:⁴⁰ "On todella suurta, ihmeellistä ja järkyttävää, että meidän lihaamme oleva olento istuu siellä korkeudessa enkeleiden ja arkkienkeleiden, serafien ja kerubien palvomana. Sitä ajatellessani joudun usein suunniltani."

Sama, Ep. I ad Cor. 10: "Tätä ruumista tietäjät kunnioittavat, kun se vielä makasi seimessä (...) He tulivat kaukaa ja kumarsivat sitä suuresti peläten ja vavisten."

Sama, Leon (Epist. 95) mukaan: "Mille luonnolle Isä sanoi: 'Istu täällä minun omalla valtaistuimellani'? Sille samalle, jolle on sanottu: 'Maasta sinä olet ja maaksi sinä palaat.'"

Theofylaktos, Khrysostomosta lainaten, In Matth. 28:⁴¹ "Koska aikaisemmin tuomittu ihmisluonto nyt Sanaan - häneen joka on Jumala - persoonallisesti yhdistyneenä istuu taivaassa enkelien palvomana, sillä on oikeus sanoa: 'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa.' Ihmisluonto oli ennen orjana mutta nyt se on Kristuksessa kaiken hallitsija."

Sama, In Joh. 3: "Isä on antanut kaiken Poikansa käteen - ihmiskäteen."

Kyrillos, De incarnatione 11:⁴² "Sana on tullut siihen, mitä se ei ollut, jotta myös ihmisluonto tulisi siksi, mitä se ei ollut. Näin meidän luontomme yhtymyksen perusteella loistaa jumalallisen majesteetin kirkkautta; se on korotettu aikaisempaa tilaansa korkeammalle, eikä se ole muuttumatonta Jumalaa hänen luontonsa alapuolella.

Efesoksen kirkolliskokous, kaanon 11:⁴³ "Jos joku ei tunnusta, että Herran liha tekee eläväksi, koska siitä on tullut kaiken eläväksi tekevän Sanan lihaa, hän olkoon kirottu."

Kyrillos lausuu tätä kirouslausetta selittäessään:⁴⁴ Nestorios ei ollut tahtonut myöntää, että Kristuksen liha tekee eläväksi, vaan oli tulkinnut Joh. 6:n lauseet yksin hänen jumaluuttaan tarkoittaviksi.

Theodoretos, Dailogus II:⁴⁵ "Tuo ruumis on katsottu arvolliseksi istumaan Jumalan oikealla puolella, ja koko luomakunta kumartaa sitä, koska sitä kutsutaan Valtiaan luonnon ruumiiksi eli Jumalan ruumiiksi."

Sama, In Ps. 8: "Sellaisen kunnian on ihmisluonto Kristuksessa saanut Jumalalta: koko maailmankaikkeuden hallitsijan aseman."

Leo, Epistola 11:⁴⁶ "Ei siinä korotettu ihmisyyden omaksunutta Jumalaa vaan Jumalan omaksuma ihmisyys, kun 'Jumala on hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokainen polvi notkistuu Jeesuksen nimeä mainittaessa ja jokainen kieli tunnustaa, että Jeesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniassa'."

Johannes Damaskenos, III, 18:⁴⁷ "Kristuksen jumalallinen tahto on aluton ja kaiken vaikuttava (...) mutta hänen inhimillinen tahtonsa on saanut alkunsa ajassa, sillä on ollut luonnolliset, viattomat mielenliikkeet, eikä se ollut luonnostaan kaikkivaltias. Mutta kun siitä on todellisesti ja luonnoltaan tullut Sanan, se on Jumalan, tahto, se on nyt myös kaikkivaltias." Tämä tarkoittaa, kuten eräs selittäjä lausuu seuraavaa: Jumalan tahdolla on oman luontonsa perusteella valta saada aikaan, mitä se tahtoo, mutta Kristuksen inhimillisellä tahdolla ei tätä voimaa ole luonnostaan, vaan sen perusteella, että se on yhtynyt Jumalaan, Sanaan.

Edelleen, luku 19: "Liha on yhteydessä Sanan toimivaan jumaluuteen siksi, että jumaluus toimiessaan käytti ruumista välineenään. Tällöin yksi ja sama vaikuttaa sekä jumalallisella että inhimillisellä tavalla. Tuleehan meidän tietää, että hänen pyhä henkensä aikaansaa myös sille ominaisia toimintoja, mutta on samalla osallinen Sanan jumaluudesta, joka vaikuttaa ja hallitsee. Näin myös hänen pyhä henkensä käsittää, tuntee ja pitää järjestyksessä koko maailmankaikkeuden, ei pelkkänä ihmisen henkenä vaan sen perusteella, että se on persoonallisessa yhtymyksessä tullut yhdeksi Jumalan hengen kanssa."

Edelleen, luku 21: "Kristuksen inhimillinen luonto ei oman olemuksena perusteella tunne tulevaisuutta, mutta Herran sieluna se on yhtynyt itse Sanaan ja muodostaa sen kanssa persoonallisen ykseyden. Siksi se on rikastunut ja saanut kaiken muun jumalallisen ohessa myös kyvyn tietää, mitä on tuleva." Ja luvun lopulla. "Me sanomme siis, että kaiken tietää koko luomakunnan valtias ja Herra, yksi Kristus, hän, joka on sekä Jumala että ihminen. Ovathan hänessä kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä."

Nikeforos, XVIII, 36:⁴⁸ "Kun opetuslapset näkivät Kristuksen Galilean vuorella, hän vakuutti heille, että Isä oli antanut hänelle ylimmän vallan taivaassa ja maassa - nimittäin hänelle ihmisenä."