2 Persialaisen Manin (k. 276) kannattajat.

3 Valentinos vaikutti Roomassa 135--160 ja edusti gnostilaisuutta, jonka mukaan maailma ei ollut Jumalan luoma.

4 Areioksen kannattajien mukaan Kristus oli alempi olento kuin Isä Jumala.

5 Eunomois (k. n. 395) oli uusareiolaisuuden johtomiehiä.

6 Muhammedin oppi rinnastetaan tässä Kristuksen jumaluuden kieltävänä vanhan ajan harhaoppeihin.

7 Paavali Samotalainen oli Antiokian piispa 260--268. Häntä pidetään kolmionaisuusopin kieltäjänä. Uusilla samosatalaisilla tarkoitetaan uskonpuhdistuksen aikana esiintyneitä saman kannan edustajia, ns. antitrinitaareja.

8 Pelagius, Augustinuksen vastustaja (k. v:n 418 jälkeen), kielsi perisynnin. Muilla tarkoitetaan tässä skolastisia teologeja ja Zwinglin kannattajia.

9 Kasteenuusijoiksi eli anabaptisteiksi uskonpuhdistajat nimittivät lapsikasteen kieltäjiä. "Muilla" tarkoitetaan tässä lähinnä spiritualisteja eli hurmahenkisiä, jotka sanoivat saaneensa Pyhän Hengen ilman Jumalan sanan ja sakramenttien välitystä.

10 Ambrosius, Milanon piispa, latinalainen kirkkoisä (k. 397). Lainaus ei kuitenkaan ole häneltä, vaan suunnilleen samanaikaisesta teoksesta, jota keskiajalla luultiin Ambrosiuksen kirjoittamaksi.

11 Donatolaiset, Pohjois-Afrikassa 400-luvun alkupuolella syntynyt lahko, joka kielsi pätevyyden sellaisten piispojen suorittamilta kirkollisilta toimituksilta, jotka olivat luopuneet vainojen aikana. Samankaltaisilla tarkoitetaan uskonpuhdistuksen ajan spiritualisteja, jotka vaativat puhdasta seurakuntaa.

12 Novatianolaiset, Novatianuksen kannattajat. Novatianus oli roomalainen pappi, joka v. 251 kielsi luopioiden ottamisen takaisin kirkon yhteyteen ja perusti oman lahkon, jossa tuli olla vain puhtaita.

13 Teos on keskiajalla virheellisesti luettu Augustinuksen tuotantoon. Augustinus, Hippon piispa, latinalainen kirkkoisä (k. 430).

14 Veljeskunnilla tarkoitetaan keskiaikaisia hartaudenharjoitusta ja hyväntekeväisyyttä varten perustettuja keskiaikaisia yhteisöjä, joiden toiminta kehittyi seuraelämän tapaiseksi.

15 Tämäkään teos "Pakanoiden kutsumisesta" ei ole Ambrosiuksen laatima, mutta sitä luultiin keskiajalla hänen kirjoittamakseen.

16 Lainaus on viitteessä 2 mainitusta teoksesta, joka ei ole Ambrosiuksen kirjoittama.

17 Helluntaivirren Veni Sancte Spiritus (Tule, Pyhä Henki) eräästä muunnelmasta.

18 Nicolaus Cusanus, k. 1464.

19 Karthagon piispa, latinalainen kirkkoisä, k. 258.

20 Latinalainen kirkkoisä, k. 420, tunnettu mm. latinankielisestä raamatunkäännöksestään (Versio Vulgata).

21 Paavina 492--496.

22 Tässä ja seuraavissa kohdissa viitataan usein kanonisen oikeuden kokelmiin ('kirkkosäännöt'), joiden vanhempaa osaa nimitetään tekijän mukaan Gratianuksen Decretumiksi, nuorempaa osaa, joka sisältää pääasiassa otteita paavin kirjeistä ja kirkolliskokousten päätöksistä, dekretaaleiksi. Latinankielisiä viitteitä, joiden avulla asianomaiset kohdat löytyvät kanonisen oikeuden lakikirjasta, ei voida suomentaa.

23 Tarkoittaa etenkin Kristuksen ruumiin juhlana tapahtuvaa vihityn ehtoollisleivän eli hostian kantamista kulkueessa. Uskonpuhdistajat hylkäsivät tämän tavan, koska se liittyi ehtoollisaineiden muuttumisoppiin.

24 Italialainen humanisti Platina kertoo tämän 1518 julkaisemassaan kirjassa paavi Pius II:sta (1458--1464).

25 Näin kerrotaan Mainzin arkkipiispan Siegfriedistä ja Erfurtin ja Mainzin synodien yhteydessä 1075 sattuneista tapauksista.

26 Ripittäytymistä ennen ehtoollisella käyntiä alettiin vaatia Wittenbergissä 2-luvun lopulla.

27 Yksityismessut ovat tilattuja messuja, jotka luetaan, vaikka seurakuntaa ei olisikaan läsnä.

28 Viittaus sakramentteja käsittelevään teokseen, joka keskiajalla luettiin kirkkoisä Ambrosiuksen kirjoittamaksi.

29 Gregorius I Suuri, paavina 9--64.

30 Johannes Khrysostomos, kreikkalainen kirkkoisä, k. 47.

31 Nikaian kirkolliskokouksen (32) päätöksen kohta 8.

32 -luvun lopulla laadittu kirkkohistoriallinen teos.

33 Kirkkolain selitykset eli glossat ovat kirkkojuristien laatimia selityksiä kanonisen oikeuden tekstikohtiin.

34 Jean Gerson (k. 429), ranskalainen teologi.

35 Oikeastaan summistit eli tiivistelmien tekijät; tässä tarkoitetaan opaskirjojen laatijoita, jotka suppeassa muodossa esittivät ratkaisuja kaikkiin mahdollisiin omantunnonkysymyksiin.

36 Augustinuksen kyseisen kirjeen vastaanottaja.

37 Roomalainen askeetti, joka noin 38 esiintyi munkkien ansio-oppia vastaan ja jonka pyrkimys tulkittiin yllä mainitulla tavalla.

38 Pääsiäisen oikeasta ajankohdasta kiisteltiin toisella vuosisadalla.

39 Kreikkalainen kirkkoisä, Lyonin piispa (k. n. 2).

40 Kanoniseen oikeuteen otettu edellämainitun paavi Gregorius Suuren säännös.

41 Evankeliset neuvot ovat erotukseksi Jumalan käskyistä ohjeita, jotka Kristuksen katsottiin antaneen ainoastaan sellaisille, jotka halusivat tulla täydellisiksi.

42 Ramir II, aikasemmin Aragonian prinssi, oli mennyt luostariin, mutta veljensä kuoltua lapsettomana vapautettiin munkkilupauksesta ja tuli kuninkaaksi.

43 Kanoniseen oikeuteen otettu Augustinuksen kohta.

44 Rippitapausten pidättäminen eli reservaatio tarkoittaa sitä, että tietyissä tapauksissa vain ylempi kirkollinen johtohenkilö, piispa tai paavi, oli oikeutettu antamaan synninpäästön.

45 Saksassa piispat kuuluivat valtakunnanruhtinaihin, so. heillä oli keisarin myöntämänä läänityksenä täysi hallitusvalta omalla alueellaan. Uskonpuhdistajat halusivat pitää tämän kokonaan erillään piispanvirkaan kuuluvasta hengellisestä vallasta.