Laulu viinitarhasta

1 Ystävästäni minä tahdon laulaa, laulun rakkaasta ystävästäni ja hänen viinitarhastaan.

Ystävälläni oli viinitarha
hedelmällisellä rinnemaalla.
2 Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä, hän rakensi sen keskelle vartiotornin ja louhi kallioon viinikuurnan. Hän odotti makeiden rypäleiden satoa, mutta tarha kasvoi villimarjoja.

3 Ja nyt, Jerusalemin asukkaat
ja Juudan miehet,
ratkaiskaa minun ja viinitarhani asia!
4 Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni? Mitä jäi tekemättä? Minä odotin siltä rypäleitä, miksi se kasvoi villimarjoja?

5 Nyt kerron teille,
mitä teen viinitarhalleni.
Minä revin aidan sen ympäriltä,
ja se jää eläinten laitumeksi,
minä hajotan sen muurin,
ja se jää kaikkien tallattavaksi.
6 Minä jätän tarhani hylkymaaksi. Sitä ei enää kitketä, ei karsita, siihen nousee ohdaketta ja orjantappuraa. Minä kiellän pilviä sille vettä satamasta.

7 Herran Sebaotin viinitarha on Israelin kansa ja Juudan heimo se köynnös, josta hän iloitsi. Hän odotti oikeuden valtaa, mutta kaikki oli mielivaltaa, hän tahtoi vanhurskasta hallitusta, mutta kuuli vain katkeraa valitusta.

Voi teitä!

8 Voi niitä, jotka liittävät talon taloon
ja yhdistävät pellon peltoon,
kunnes koko maa on yksin heidän
eikä kukaan muu mahdu elämään siellä.
9 Omin korvin olen kuullut Herran Sebaotin sanan:
-- Näette vielä, että autius saapuu moneen taloon,
suuret ja kauniit tilat jäävät asujaa vaille.
10 Kymmenen auranalan tarha tuottaa vain yhden tynnyrin viiniä, ja kymmenen mittaa siementä antaa vain yhden mitan satoa.

11 Voi niitä, jotka jo ani varhain
lähtevät etsimään päihdyttävää juomaa,
niitä, jotka viinistä hehkuvina
valvovat yömyöhään!
12 Heidän ilonaan ovat harput ja lyyrat, rummut ja huilut, viini virtaa heidän pidoissaan. Herran tekoja he eivät huomaa, eivät näe hänen kättensä töitä.

13 Sen tähden minun kansani viedään pois
maastaan,
ennen kuin kukaan arvaakaan.
Sen ylhäiset kuolevat nälkään
ja köyhä kansa nääntyy janoon.
14 Ja niin tuoni on levittänyt kitansa
ja avannut kurkkunsa ammolleen.
Sinne uppoavat niin ylhäiset kuin alhaiset,
remuava joukko ja juhlien humu.
15 Ihminen joutuu nöyrtymään,
miehen on pakko kumartua,
ja ylpeät silmät painuvat maahan.
16 Mutta Herra Sebaot on ylhäinen, hän jakaa
oikeutta,
pyhän Jumalan pyhyys näkyy hänen oikeista
tuomioistaan.
17 Silloin karitsat kulkevat raunioilla kuin laitumillaan ja teuraslampaat kiertelevät ruokaansa hakien.

18 Voi niitä,
jotka turhuuksien orjina raahaavat syntiä mukanaan,
jotka kiskovat syyllisyyttä perässään kuin juhdat
vankkureita.
19 He sanovat:
"Pian nyt!
Pankoon Herra heti toimeksi mitä aikoo,
niin saamme sen nähdä!
Käyköön nyt tässä toteen
Israelin Pyhän suunnitelma,
niin saamme sen kokea!"
20 Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi
ja hyvää pahaksi!
Pimeyden he kääntävät valoksi
ja valon pimeydeksi,
karvaan makeaksi
ja makean karvaaksi.
21 Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään
ja omasta mielestään ovat perin viisaita!
22 Voi niitä, jotka ovat sankareita
viiniruukun ääressä,
niitä, jotka ovat väkeviä
juomien sekoittajina!
23 Lahjuksesta he julistavat syyllisen syyttömäksi. Siltä, joka on oikeassa, he ottavat oikeuden.

Herran viha

24 Sen tähden: niin kuin tulen kieli syö sängen,
niin kuin kuiva ruoho häipyy liekkiin,
niin lahoavat heidän juurensa
ja heidän kukkansa hajoavat tomuna ilmaan.
He ovat hylänneet Herran Sebaotin käskyt
ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa.
25 Niin Herra antaa vihansa leimahtaa kansansa yllä, hän kohottaa kätensä ja lyö. Vuoret järähtelevät, ja kaduilla viruu ruumiita kuin jätteitä tunkiolla. Vieläkään ei väistynyt Herran viha, hänen kätensä on yhä koholla, valmiina lyömään.

Kaukainen kansa saapuu rankaisijaksi

26 Herra kohottaa merkkiviirin kaukaiselle
kansalle,
maan ääriin hän viheltää sen sotureille kutsun,
ja nopeasti he rientävät sieltä.
27 Siinä joukossa ei kukaan väsy eikä horju,
kukaan heistä ei nuku eikä torku.
Heidän vyönsä ei uumilta irtoa,
eikä kenenkään kengästä katkea hihna.
28 Heidän nuolensa ovat teroitetut
ja kaikki jousensa jännitetyt,
hevosten kaviot iskevät tulta kuin pii
ja vaunujen pyörät jyrisevät kuin myrsky.
29 He ärjyvät kuin jalopeurat,
heidän äänensä on kuin nuoren leijonan,
joka karjahtaen sieppaa saaliin
ja raahaa sen mukanaan
kenenkään uskaltamatta asettua tielle.
30 Sinä päivänä se kaukainen kansa ärjyen uhkaa tätä maata, kohisten kuin meri. Mihin katseesi luotkin, vain pimeyttä ja ahdistusta. Valo on kadonnut synkkiin pilviin.

5:1

Ps. 80:9; Jes. 27:2; Mark. 12:1

5:4

Jer. 2:21

5:5

Ps. 80:13

5:8

Miika 2:2

5:11

Sananl. 23:30-32

5:12

Ps. 28:5; Aam. 6:6

5:14

4. Moos. 16:32; Hab. 2:5

5:15

Jes. 2:9,11

5:16

Ilm. 16:5

5:19

2. Piet. 3:4

5:20

Sananl. 17:15

5:21

Sananl. 3:7; Room. 12:16

5:23

Jes. 1:23

5:24

2. Moos. 15:7

5:25

Jes. 9:11,16,20, 10:4

5:26

Jes. 7:18, 11:12