1 Voi Ariel, Ariel,
voi sinua, kaupunki jonka luo Daavid leiriytyi!
Lisätkää vuoteen vielä vuosi,
kiertäkööt juhlat kiertonsa,
2sitten minä panen ahtaalle sinut, Ariel,
ja sinä voihkit ja valitat.
Niin sinusta todella tulee minun uhrialttarini.*
3 Kuten Daavid minä leiriydyn sinua piirittämään,
saarran sinut vallein
ja pystytän piirityslaitteet sinun ympärillesi,
4 ja sinä vaivut maahan, sieltä sinä puhut, tomusta sinun äänesi vaimeana kuuluu kuin vainajahengen ääni, kuin kuiskaus se kohoaa tomusta.
5 Sinun vihollisiasi on kuin hienoa hiekkaa,
kuin akanapilvi on sinun ahdistajiesi lauma.
Mutta yhtäkkiä, arvaamatta,
6 Herra Sebaot taas muistaa sinua ja tulee luoksesi ukkosen jyrinässä, saattonaan maanjäristys ja valtava pauhu, mukanaan pyörremyrsky ja rajuilma ja ahnas tulenlieska.
7 Kuin uni, yöllinen painajainen
on silloin koko vierasheimoisten lauma,
niiden, jotka sotivat sinua vastaan, Ariel,
kaikkien, jotka sinua ahdistivat ja piirittivät
ja hyökkäsivät sinua vastaan.
8 Heidän käy kuin nälkäisen, joka uneksii ja uskoo syövänsä mutta herää yhtä nälkäisenä kuin nukahti, tai kuin janoisen, joka uneksii ja luulee juovansa mutta herää yhä nääntyneenä, kurkku kuivana. Niin käy vierasheimoisten koko lauman -- kaikkien, jotka ovat hyökänneet Siionin vuorta vastaan.
Sokaistuneet eivät tajua sanomaa
9 Ihmetelkää ja typertykää,
sokaistukaa ja jääkää sokeuteenne!
Juopukaa -- muusta kuin viinistä,
hoippukaa -- muusta kuin väkevistä juomista!
10 Sillä Herra on vaivuttanut teidät raskaaseen horrokseen ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne, ja verhonnut teidän päänne, näkijänne.
11 Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: "Lue tämä", hän vastaa: "En voi, kun se on suljettu ja sinetöity." 12 Jos taas käärö annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan hänelle: "Lue tämä", hän vastaa: "Enhän minä osaa lukea."
13 Herra sanoi:
-- Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan
ja kunnioittaa minua vain huulillaan,
koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas
ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan
on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista,
14 niin minä teen uudelleen tälle kansalle ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja, ja sen viisaiden viisaus häviää ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.
15 Voi niitä, jotka kätkeytyvät Herralta
salatakseen suunnitelmansa,
niitä, joiden teot piilevät pimeydessä
ja jotka sanovat:
"Kukapa meidät näkisi,
kukapa meidät tuntisi!"
16 Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne! Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi? Sanooko teos tekijästään: "Ei hän ole minua tehnyt"? Sanooko luomus luojastaan: "Ei hän mitään ymmärrä"?
Israel saavuttaa rauhan ja onnen
17 Vain lyhyt aika enää,
ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi,
ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.
18 Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat,
sokeat pääsevät synkästä pimeydestä
ja heidän silmänsä näkevät.
19 Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta
ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä,
20 sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat
poissa
ja väärintekijät revitään juurineen maasta,
21 nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman
syylliseksi
ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin
tuomarille,
nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion.
22 Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen
Abrahamin,
sanoo Jaakobin suvulle näin:
-- Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään,
enää eivät hänen kasvonsa kalpene.
23 Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni
luomuksen
-- omat lapsensa --
he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni,
pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän
ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan
edessä.
24 Ja ne, joiden mieli on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen.