Ihminen elää vain hetken

1 Ihminen, naisesta syntynyt,
elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.
2 Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu,
on kohta poissa, kuin varjo.
3 Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi,
hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!
4 Voiko saastaisesta tulla puhdas?
Ei koskaan!
5 Ihmisen elämä on laskettu tarkoin,
lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät.
Sinä olet pannut hänelle rajan,
jota hän ei voi ylittää.
6 Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.

7 Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa:
sen kanto työntää versoja,
niiden kasvu ei lopu.
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa,
vaikka sen tyvi kuolee,
9 jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.

10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee.
Kun hän on mennyt pois, missä hän on?
11 Meren vesi haihtuu,
virta kuivuu, sen vedet häviävät.
12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.

13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan,
piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut,
panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!
14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on
kuollut?
Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu,
minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin,
sinä kaipaisit jälleen
sitä, minkä oma kätesi on luonut.
16 Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani
mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.
17 Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.

18 Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon
kallioiden murtuessa,
19 niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet
ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan,
niin sinä murrat ihmisen toivon.
20 Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee
täältä,
hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet
pois.
21 Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa --
hän ei siitä tiedä,
ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti --
hän ei siitäkään mitään tiedä.
22 Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.

14:1

Ps. 39:5,6, 89:48, 90:10, 102:12

14:2

Ps. 39:5,6, 89:48, 90:10, 102:12, Ps. 90:5,6, 102:12, 103:15; Jes. 40:7; 1. Piet. 1:24 | 1. Aik. 29:15

14:4

Job 4:17; Ps. 14:3; Room. 3:12

14:6

Ps. 39:14

14:13

2. Moos. 33:22; Jes. 49:2