Edellinen luku,
Joos
JOOSUA
24
1. Sitten Joosua kokosi kaikki Israelin sukukunnat Sikemiin ja kutsui
Israelin vanhimmat, sen päämiehet, tuomarit ja päällysmiehet, ja he
asettuivat Jumalan eteen.
2. Ja Joosua sanoi koko kansalle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala:
Tuolla puolella Eufrat-virran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah,
Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia.
3. Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran ja
kuljetin häntä kautta koko Kanaanin maan ja tein hänen jälkeläisensä
lukuisiksi ja annoin hänelle Iisakin.
4. Ja Iisakille minä annoin Jaakobin ja Eesaun. Ja Eesaulle minä annoin
Seirin vuoriston omaksi, mutta Jaakob ja hänen poikansa menivät
Egyptiin.
5. Sitten minä lähetin Mooseksen ja Aaronin ja rankaisin Egyptiä sillä,
mitä minä siellä tein, ja sen jälkeen minä vein teidät sieltä pois.
6. Ja kun minä vein teidän isänne pois Egyptistä ja te olitte saapuneet
meren rannalle, ajoivat egyptiläiset teidän isiänne takaa sotavaunuilla
ja ratsumiehillä Kaislamereen saakka.
7. Niin he huusivat Herraa, ja hän pani pimeyden teidän ja egyptiläisten
välille ja antoi meren tulla heidän ylitsensä, ja se peitti heidät; omin
silmin te näitte, mitä minä tein egyptiläisille. Kun te sitten olitte
asuneet kauan aikaa erämaassa,
8. toin minä teidät amorilaisten maahan, jotka asuivat tuolla puolella
Jordanin, ja he taistelivat teitä vastaan; mutta minä annoin heidät
teidän käsiinne, ja te otitte omaksenne heidän maansa, ja minä tuhosin
heidät teidän tieltänne.
9. Silloin nousi Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas ja taisteli
Israelia vastaan; ja hän lähetti kutsumaan Bileamin, Beorin pojan, että
hän kiroaisi teidät.
10. Mutta minä en tahtonut kuulla Bileamia, vaan hänen täytyi siunata
teidät, ja minä pelastin teidät hänen käsistään.
11. Ja kun te olitte menneet Jordanin yli ja tulleet Jerikoon, niin
Jerikon miehet ja amorilaiset, perissiläiset, kanaanilaiset,
heettiläiset, girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset taistelivat
teitä vastaan, mutta minä annoin heidät teidän käsiinne.
12. Ja minä lähetin herhiläisiä teidän edellänne, ja ne karkoittivat
heidät teidän tieltänne, ne kaksi amorilaisten kuningasta; sinä
miekallasi ja jousellasi et sitä tehnyt.
13. Ja minä annoin teille maan, josta sinä et ollut vaivaa nähnyt, ja
kaupunkeja, joita te ette olleet rakentaneet, mutta joihin saitte
asettua; viinitarhoista ja öljypuista, joita te ette olleet istuttaneet,
te saitte syödä.
14. Niin peljätkää nyt Herraa, palvelkaa häntä nuhteettomasti ja
uskollisesti ja poistakaa ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat
tuolla puolella virran ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa.
15. Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä
päivänä, ketä tahdotte palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne
palvelivat tuolla puolella virran, vai amorilaisten jumalia, niiden,
joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme
Herraa."
16. Silloin kansa vastasi ja sanoi: "Pois se, että me hylkäisimme Herran
ja palvelisimme muita jumalia!
17. Sillä Herra on meidän Jumalamme, hän, joka johdatti meidät ja meidän
isämme pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä, ja joka teki meidän
silmiemme edessä suuret tunnusteot ja aina varjeli meitä sillä tiellä,
jota me vaelsimme, ja kaikkien niiden kansojen keskellä, joiden kautta
me kuljimme.
18. Ja Herra karkoitti meidän tieltämme kaikki ne kansat, myös
amorilaiset, jotka asuivat tässä maassa. Sentähden me palvelemme Herraa,
sillä hän on meidän Jumalamme."
19. Niin Joosua sanoi kansalle: "Te ette voi palvella Herraa, sillä hän
on pyhä Jumala; hän on kiivas Jumala, hän ei anna anteeksi teidän
rikoksianne ja syntejänne.
20. Jos te hylkäätte Herran ja palvelette vieraita jumalia, niin hän
kääntyy pois ja antaa teille käydä pahoin ja tekee lopun teistä, sen
sijaan että hän on ennen antanut teille käydä hyvin."
21. Mutta kansa sanoi Joosualle: "Ei niin, vaan me palvelemme Herraa".
22. Silloin Joosua sanoi kansalle: "Te olette itse todistajina itseänne
vastaan, että olette valinneet itsellenne Herran palvellaksenne häntä".
He vastasivat: "Olemme".
23. Hän sanoi: "Niin poistakaa nyt vieraat jumalat, joita on teidän
keskuudessanne, ja taivuttakaa sydämenne Herran, Israelin Jumalan,
puoleen".
24. Kansa vastasi Joosualle: "Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme,
ja hänen ääntänsä me kuulemme".
25. Niin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa ja antoi heille
Sikemissä käskyt ja oikeudet.
26. Ja Joosua kirjoitti nämä puheet Jumalan lain kirjaan, ja hän otti
suuren kiven ja pystytti sen sinne, tammen alle, joka oli Herran
pyhäkössä.
27. Ja Joosua sanoi kaikelle kansalle: "Katso, tämä kivi on oleva
todistajana meitä vastaan, sillä se on kuullut kaikki Herran sanat,
jotka hän on meille puhunut, ja se on oleva todistajana teitä vastaan,
ettette kieltäisi Jumalaanne".
28. Sitten Joosua päästi kansan menemään, kunkin perintöosalleen.
29. Näiden tapausten jälkeen Herran palvelija Joosua, Nuunin poika,
kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana.
30. Ja he hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle,
Timnat-Serahiin, joka on Efraimin vuoristossa, pohjoispuolelle
Gaas-vuorta.
31. Ja Israel palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten
koko elinajan, jotka elivät vielä kauan Joosuan jälkeen ja tunsivat
kaikki ne teot, jotka Herra oli Israelille tehnyt.
32. Ja Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, he
hautasivat Sikemiin, siihen maapalstaan, jonka Jaakob oli ostanut
Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla ja jonka joosefilaiset
olivat saaneet perintöosaksensa.
33. Ja Eleasar, Aaronin poika, kuoli, ja he hautasivat hänet Gibeaan,
hänen poikansa Piinehaan kaupunkiin, joka oli annettu hänelle Efraimin
vuoristosta.
Seuraava luku,
Joos