1. Kootkaat teitänne, te Benjaminin lapset, Jerusalemista, ja
puhaltakaat torveen Tekoassa, ja nostakaat lippu Betkeremissä; sillä pohjasta
on pahuus ja suuri viheliäisyys käsissä.
2. Minä olen verrannut Zionin tyttären kauniisen ja ihanaiseen:
3. Mutta paimenet tulevat hänen tykönsä laumoinensa; he panevat majansa hänen
ympärillensä, ja kukin kaitsee paikassansa,
4. (Ja sanoo:) pyhittäkäät sota häntä vastaan, nouskaat ja käykäämme puolipäivänä
ylös; voi meitä! sillä ehtoo joutuu ja varjo tulee suureksi.
5. Nouskaat ja astukaamme ylös yöllä, ja hävittäkäämme hänen jalot huoneensa.
6. Sillä näin sanoo Herra Zebaot: kaatakaat puita, ja tehkäät multaseiniä Jerusalemia
vastaan; sillä kaupunki pitää kuritettaman, sen sisällä on sula vääryys.
7. Niinkuin lähde kuohuttaa vetensä; niin kuohuu myös hänen pahuutensa; vääryys
ja hävitys siinä kuullaan, kitu ja vaiva on aina minun edessäni.
8. Anna sinuas kurittaa, Jerusalem, ettei minun sydämeni kääntyisi pois sinusta,
etten minä sinua hävittäisi, niin ettei kenkään asu siinä maassa.
9. Näin sanoo Herra Zebaot: mitä Israelissa jäänyt on, se pitää myös sulaksi
saaliiksi joutuman niinkuin viinapuu; kokota kätes koriin niinkuin viinamarjain
poimia.
10. Kenelle siis minä puhun ja todistan, että joku kuulis? Katso, heidän korvansa
ovat ympärileikkaamatta eikä taida kuulla; katso, he pitävät Herran sanan pilkkana
ja ei kärsi sitä.
11. Sentähden olen minä niin täynnä Herran vihaa, etten minä taida lakata vuodattamasta,
sekä lasten päälle kaduilla, ja myös nuorukaisten kokouksen päälle yhtä haavaa;
sillä sekä mies että vaimo, ijällinen ja ikivanha pitää otettaman kiinni.
12. Heidän huoneensa pitää tuleman muukalaisten käsiin, heidän peltonsa ja emäntänsä
yhtä haavaa; sillä minä ojennan käteni maan asujain ylitse, sanoo Herra.
13. Sillä he kaikki ahnehtivat, sekä pienet että suuret; prophetat ja papit
opettavat väärin,
14. Ja lohduttavat kansaani hänen viheliäisyydessänsä, sitä halpana pitämään,
ja sanovat: rauha, rauha; ja ei rauhaa olekaan.
15. Sentähden pitää heidän häpiään tuleman, että he kauhistuksen tekevät; ja
vaikka he tahtovat olla häpäisemättä, eikä taida hävetä, kuitenkin pitää heidän
jokaisen lankeeman toinen toisensa päälle; ja koska minä heitä kuritan, silloin
pitää heidän lankeeman, sanoo Herra.
16. Näin sanoo Herra: seisokaat teillä, katsokaat ja kysykäät entisiä teitä,
kuka oikia tie on, sitä te vaeltakaat, niin te löydätte levon teidän sieluillenne.
Mutta he sanovat: emme vaella.
17. Ja minä olen pannut teille vartiat: ottakaat vaari torven äänestä; mutta
he sanovat: emme ota vaaria.
18. Sentähden, te pakanat, kuulkaat, ja ota vaari, sinä kokous, niistä mitkä
heidän seassansa tapahtuu.
19. Maa, kuule sinä; katso, minä annan tulla kovan onnen tälle kansalle, heidän
ansaitun palkkansa, ettei he pidä lukua minun sanastani, mutta hylkäävät minun
lakini.
20. Mitä minä lukua pidän pyhästä savusta, joka rikkaasta Arabiasta tulee, eli
hyvästä kanelista, joka kaukaiselta maalta tulee? Teidän polttouhrinne ei ole
minulle otollinen eikä teidän uhrinne kelpaa minulle.
21. Sentähden sanoo Herra näin: katso, minä annan tälle kansalle lankeemuksen:
siihen pitää sekä isät että lapset kaikki itsensä loukkaaman, ja kylän miehet
pitää hukkuman toinen toisensa kanssa.
22. Näin sanoo Herra: katso, kansa on tuleva pohjoisesta maakunnasta, ja suuri
kansa on nouseva maan vieristä.
23. Jolla on joutset ja kilvet, hän on julma ja armotoin; heidän äänensä pauhaa
niinkuin meri; he ajavat hevosilla, he ovat niinkuin varustettu sotaväki sinua
vastaan, sinä tytär Zion.
24. Me olemme kuulleet heistä sanoman, ja meidän kätemme ovat nääntyneet; tuska
ja ahdistus on meidät käsittänyt niinkuin lapsensynnyttäjän.
25. Älkään kenkään lähtekö pellolle, ja älköön kenkään tielle menkö; sillä joka
paikassa on rauhattomuus vihollisen miekan tähden.
26. O sinä, minun kansani tytär, pue säkki ylles ja aseta itses tuhkaan, sure
niinkuin ainoaa poikaa suurella murheella; sillä hävittäjä tulee äkisti meidän
päällemme.
27. Minä olen pannut sinun vartian torniksi ja linnaksi minun kansassani, tietämään
ja koettelemaan heidän teitänsä.
28. He ovat kaikki peräti pois luopuneet, vaeltain petollisesti; he ovat kaikki
turmeltu vaski ja rauta.
29. Palkeet ovat tulella poltetut, lyijy raukee pois, sulaaminen on hukassa;
sillä ei paha ole eroitettu.
30. Sentähden he myös kutsutaan hyljätyksi hopiaksi, sillä Herra on heidät hyljännyt.