1. Niin ylimmäinen pappi sanoi: lienevätkö nämät näin?
2. Vaan hän sanoi: miehet, rakkaat veljet ja isät, kuulkaat: kunnian Jumala
ilmestyi Abrahamille meidän isällemme, kuin hän oli Mesopotamiassa, ennenkuin
hän Haranissa asui,
3. Ja sanoi hänelle: lähde sinun maaltas ja suvustas, ja tule siihen maahan,
jonka minä sinulle osoitan.
4. Silloin hän läksi Kaldeasta, ja asui Haranissa. Ja kuin hänen isänsä kuollut
oli, toi hän hänen sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte.
5. Ja ei antanut hänelle siinä perintöä, ei jalankaan leveyttä; ja hän lupasi
hänelle sen antaa asuaksensa, ja hänen siemenellensä hänen jälkeensä, kuin ei
hänellä vielä lasta ollut.
6. Ja Jumala puhui hänelle näin: sinun siemenes pitää oleman muukalainen vieraalla
maalla, ja heidän pitää sen orjaksi tekemän, ja pahasti sen kanssa menemän neljäsataa
ajastaikaa.
7. Ja sen kansan, jota he palvelevat, tahdon minä tuomita, sanoi Jumala, ja
sitte pitää heidän lähtemän ja minua tässä siassa palveleman.
8. Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin hän siitti Isaakin,
ja ympärileikkasi hänen kahdeksantena päivänä. Ja Isaak siitti Jakobin, ja Jakob
kaksitoistakymmentä patriarkkaa.
9. Ja ne patriarkat myivät kateudesta Josefin Egyptiin. Ja Jumala oli hänen
kanssansa,
10. Ja pelasti hänen kaikista tuskistansa, ja antoi hänelle armon ja viisauden
Pharaon, Egyptin kuninkaan, kasvoin edessä, ja hän pani hänen Egyptin valtamieheksi
ja kaiken huoneensa päälle.
11. Mutta nälkä tuli kaikkeen Egyptiin ja Kanaanin maahan, ja suuri tuska; ja
ei meidän isämme löytäneet ravintoa.
12. Mutta kuin Jakob kuuli Egyptissä jyviä olevan, lähetti hän sinne meidän
isämme ensimmäisen kerran.
13. Ja kuin hän toistamiseen heidät lähetti, tunnettiin Joseph veljiltänsä;
ja Josephin suku tuli Pharaolle tiettäväksi.
14. Niin Joseph lähetti ja antoi tuoda isänsä Jakobin ja kaiken hänen sukunsa,
viisi sielua kahdeksattakymmentä.
15. Ja Jakob meni alas Egyptiin, ja hän kuoli, niin myös meidän isämme.
16. Ja he vietiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Abraham oli Hemorin
lapsilta rahalla ostanut Sikemissä.
17. Mutta kuin lupauksen aika lähestyi, josta Jumala oli Abrahamille vannonut,
kasvoi ja eneni kansa Egyptissä,
18. Siihenasti kuin toinen kuningas tuli, joka ei Josephista mitään tietänyt.
19. Tämä meidän sukuamme kavalasti juonitteli, ja meni pahasti meidän isäimme
kanssa, niin että heidän piti nuoret lapsensa heittämän pois, ettei he olisi
saaneet elää.
20. Siihen aikaan syntyi Moses, ja hän oli Jumalalle otollinen, ja elätettiin
kolme kuukautta isänsä huoneessa.
21. Mutta kuin hän heitetty oli ulos, otti Pharaon tytär hänen ja kasvatti itsellensä
pojaksi.
22. Ja Moses opetettiin kaikessa Egyptiläisten viisaudessa, ja oli voimallinen
sanoissa ja töissä.
23. Mutta kuin hän oli neljänkymmenen ajastajan vanha, joukahtui hänen sydämeensä
mennä katsomaan veljiänsä Israelin lapsia.
24. Ja kuin hän näki yhdelle vääryyttä tehtävän, autti hän häntä ja kosti hänen
puolestansa, joka vääryyttä kärsi, ja löi Egyptin miehen.
25. Mutta hän luuli veljiensä sen ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta
oli heille vapauden antava; vaan eivät he ymmärtäneet.
26. Ja hän tuli toisena päivänä heidän tykönsä, jotka keskenänsä riitelivät,
ja sovitti heitä, sanoen: rakkaat miehet, te olette veljekset: miksi te toinen
toisellenne vääryyttä teette?
27. Mutta se, joka lähimmäisellensä vääryyttä teki, lykkäsi häntä, sanoen: kuka
sinun on pannut päämieheksi ja tuomariksi meidän ylitsemme?
28. Vai tahdotkos sinä minua niin tappaa, kuin sinä Egyptiläisen eilen tapoit?
29. Niin Moses pakeni tämän puheen tähden, ja oli Madiamin maakunnassa muukalainen,
jossa hän kaksi poikaa siitti.
30. Ja neljänkymmenen ajastajan perästä ilmestyi hänelle Herran enkeli korvessa,
Sinain vuorella, pensaan tulen liekissä.
31. Mutta kuin Moses sen näki, ihmetteli hän sitä näkyä, ja kuin hän meni lähes
katsomaan, niin tapahtui Herran ääni hänelle:
32. Minä olen sinun isäis Jumala, Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin
Jumala. Niin Moses vapisi eikä tohtinut sinne katsoa.
33. Ja Herra sanoi hänelle: riisu kenkäs jaloistas; sillä sia, jossas seisot,
on pyhä maa.
34. Minä olen nähden nähnyt kansani tuskan Egyptissä, ja olen heidän huokauksensa
kuullut, ja tulin alas heitä ottamaan ulos: tule siis nyt tänne, minä lähetän
sinun Egyptiin.
35. Tämän Moseksen, jota he kielsivät, sanoen: kuka sinun on pannut päämieheksi
ja tuomariksi? tämän on Jumala lähettänyt päämieheksi ja vapahtajaksi, enkelin
käden kautta, joka hänelle pensaassa ilmestyi.
36. Tämä johdatti heitä ulos, ja teki ihmeitä ja merkkejä Egyptin maassa ja
Punaisessa meressä ja korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa.
37. Tämä on se Moses, joka sanoi Israelin lapsille: Herra teidän Jumalanne herättää
teille teidän veljistänne yhden Prophetan, niinkuin minun, jota teidän pitää
kuuleman.
38. Tämä oli seurakunnassa enkelin kanssa korvessa, joka puhui hänen kanssansa
Sinain vuorella, ja meidän isäimme kanssa. Tämä sai elämän puheen meille antaaksensa,
39. Jota ei meidän isämme totelleet, vaan sysäsivät pois sen tyköänsä, ja palasivat
sydämessänsä Egyptiin,
40. Sanoen Aaronille: tee meille jumalia, jotka meidän edellämme kävisivät;
sillä emme tiedä, mitä Mosekselle, joka meidän Egyptin maasta toi ulos, on tapahtunut.
41. Ja niinä päivinä tekivät he vasikan, ja uhrasivat epäjumalille uhria, ja
riemuitsivat kättensä töistä.
42. Niin Jumala käänsi itsensä, ja antoi ylön heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa,
niinkuin prophetain Raamatussa on kirjoitettu: oletteko te Israelin huoneesta
minulle teurasuhria ja ruokauhria tehneet neljänäkymmenenä ajastaikana korvessa?
43. Ja te kannoitte Molokin majaa ja teidän jumalanne Remphan tähteä, joita
kuvia te teitte kumartaaksenne niitä, ja minä tahdon teidät viedä pois edemmä
Babelia.
44. Meidän isillä oli todistuksen maja korvessa, niinkuin se oli säätänyt, joka
Moseksen kanssa puhui, että hänen piti sen tekemän sen esikuvan perään, jonka
hän nähnyt oli;
45. Jonka myös meidän isämme vastaan ottivat, ja veivät Josuan kanssa siihen
maahan, jossa pakanat asuivat, jotka Jumala hävitti meidän isäimme kasvoin edestä,
hamaan Davidin aikaan asti,
46. Joka löysi armon Jumalan tykönä, ja anoi, että hän olis majan löytänyt Jakobin
Jumalalle.
47. Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen.
48. Vaan se kaikkein Ylimmäinen ei asu käsillä tehdyissä templeissä, niinkuin
propheta sanoo:
49. Taivas on minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta. Minkä huoneen te siis
tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposiani?
50. Eikö minun käteni ole kaikkia näitä tehnyt?
51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämestä ja korvista! te olette aina
Pyhää Henkeä vastaan, niinkuin teidän isänne, niin myös tekin.
52. Ketä prophetaista ei teidän isänne vainonneet? Ja he tappoivat ne, jotka
vanhurskaan tulemista ennustivat, jonka pettäjät ja murhaajat te nyt olitte,
53. Jotka saitte lain enkelien asetuksen kautta, jota ette pitäneet.
54. Mutta kuin he nämät kuulivat, kävi se läpi heidän sydämensä, ja kiristelivät
hampaitansa hänen päällensä.
55. Mutta että hän oli täynnä Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös taivaasen, näki
Jumalan kunnian ja Jesuksen seisovan Jumalan oikialla kädellä,
56. Ja sanoi: katso, minä näen taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan
oikialla kädellä.
57. Niin he huusivat suurella äänellä, ja tukitsivat korviansa, ja karkasivat
kaikki yksimielisesti hänen päällensä,
58. Ja ajoivat hänen ulos kaupungista, ja kivittivät. Ja todistajat panivat
vaatteensa nuorukaisen jalkain juureen, joka kutsuttiin Saulus.
59. Ja he kivittivät Stephanin, joka rukoili ja sanoi: Herra Jesus, ota minun
henkeni.
60. Niin hän pani polvillensa, ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille
tätä syntiä. Ja kuin hän tämän sanonut oli, niin hän nukkui.