1. Ja pitkällinen sota oli Saulin huoneen ja Davidin huoneen
vaiheella; mutta David kasvoi ja menestyi, ja Saulin huone hävisi ja väheni.
2. Ja Davidille syntyi lapsia Hebronissa; hänen esikoisensa oli Amnon Ahinoamista
Jisreeliläisestä.
3. Toinen Kileab Abigailista Nabalin emännästä, joka oli Karmelista; kolmas
Absalom Maakan poika kuninkaan Talmain tyttären Gessurista;
4. Neljäs Adonia Haggitin poika; viides Sephatja Abitalin poika;
5. Kuudes Jitream Eglasta Davidin emännästä; nämä syntyivät Davidille Hebronissa.
6. Kuin sota oli Saulin huoneeen ja Davidin huoneen vaiheella, vahvisti Abner
itsensä Saulin huoneessa.
7. Ja Saulilla oli ollut jalkavaimo, Ritspa nimeltä, Aijan tytär, ja (Isboset)
sanoi Abnerille: miksis olet mennyt isäni jalkavaimon tykö?
8. Niin Abner vihastui suuresti Isbosetin sanoista ja sanoi: olenko minä koiran
pää, joka Juudaa vastaan tein tänäpänä laupiuden sinun isäs Saulin huoneelle,
ja hänen veljillensä ja ystävillensä, ja en ole antanut sinua Davidin käsiin!
ja sinä soimaat minua tänäpänä vaimon tähden pahantekiäksi?
9. Jumala tehköön Abnerin kanssa sen ja sen, jos minä en tee, niinkuin Herra
on vannonut Davidille:
10. Että minä otan kuninkaan valtakunnan Saulin huoneesta pois, ja ylennän Davidin
istuimen Israelin ja Juudan ylitse, Danista Bersebaan asti.
11. Ja ei hän taitanut Abneria enää vastata yhtään sanaa; sillä hän pelkäsi
häntä.
12. Ja Abner lähetti sanansaattajat edellänsä Davidin tykö, sanoen: kenenkä
maa oma on? ja sanoi: tee liitto minun kanssani, ja katso, minun käteni on sinun
kanssas, kääntämään kaikkea Israelia sinun tykös.
13. Hän sanoi: oikein, minä teen liiton sinun kanssas; mutta yhtä anon minä
sinulta, sanoen: ei pidä sinun tuleman minun näkyviini ennen kuin sinä tuot
Mikalin Saulin tyttären minun tyköni, tullessas katsomaan kasvojani.
14. Lähetti myös David sanansaattajat Isbosetin Saulin pojan tykö ja antoi hänelle
sanoa: anna minulle minun emäntäni Mikal, jonka minä kihlasin minulleni sadalla
Philistealaisten esinahalla.
15. Isboset lähetti matkaan ja antoi ottaa hänen mieheltänsä Paltielilta Laiksen
pojalta pois.
16. Ja hänen miehensä meni hänen kanssansa, hän kävi ja itki hänen jälissänsä
hamaan Bahurimiin asti. Niin sanoi Abner hänelle: palaja ja mene matkaas. Ja
hän palasi.
17. Ja Abner puhui Israelin vanhimmille ja sanoi: te olette jo kauvan aikaa
halunneet Davidia kuninkaaksenne.
18. Niin tehkäät nyt se; sillä Herra on sanonut Davidista; minä vapahdan minun
kansani Israelin palveliani Davidin käden kautta Philistealaisten kädestä ja
kaikkein heidän vihollistensa kädestä.
19. Puhui myös Abner BenJaminin korvain kuullen, ja meni myös puhumaan Davidin
korville Hebroniin kaikkia mikä Israelille ja kaikelle BenJaminin huoneelle
kelpasi.
20. Kuin Abner tuli Davidin tykö Hebroniin ja kaksikymmentä miestä hänen kanssansa,
teki David pidot Abnerille ja niille miehille, jotka hänen kanssansa olivat.
21. Ja Abner sanoi Davidille: minä nousen ja menen kokoomaan kaiken Israelin
herrani kuninkaan tykö, että he tekisivät liiton sinun kanssas, ja sinä olisit
kuningas niinkuin sinun sielus halajaa. Niin David päästi Abnerin menemään rauhassa.
22. Ja katso, Davidin palveliat ja Joab tulivat sotaväen tyköä ja toivat kanssansa
suuren saaliin; mutta Abner ei ollut silloin Davidin tykönä Hebronissa, sillä
hän oli päästänyt hänen menemään rauhassa.
23. Kuin Joab ja kaikki sotajoukko olivat tulleet, sanottiin Joabille, sanoen:
Abner Nerin poika on tullut kuninkaan tykö, ja hän on päästänyt hänet rauhassa
menemään.
24. Niin meni Joab kuninkaan tykö ja sanoi: mitäs olet tehnyt? Katso, Abner
on tullut sinun tykös: miksis olet hänen päästänyt vapaasti menemään?
25. Etkös tunne Abneria Nerin poikaa? Hän on tullut sinua pettämään tiedustellaksensa
ulos- ja sisällekäymistäs ja koetellaksensa kaikkia, mitäs teet.
26. Ja kuin Joab läksi Davidin tyköä, lähetti hän sanansaattajat Abnerin perään,
ja he toivat hänen Borhasirasta; ja ei David siitä mitään tietänyt.
27. Kuin Abner tuli Hebroniin jälleen, vei Joab hänet keskelle porttia puhutellaksensa
häntä erinänsä, ja pisti siellä häntä vatsaan, niin että hän kuoli, veljensä
Asahelin veren tähden.
28. Kuin David sai sen tietää, sanoi hän: minä olen viatoin ja minun valtakuntani
Herran edessä ijankaikkisesti Abnerin Nerin pojan verestä.
29. Mutta tulkoon se Joabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä huoneen, ja älköön
puuttuko Joabin huoneessa se, jolla juoksu ja spitali on, ja joka sauvalla käy
ja miekalla kaatuu, ja jolta leipä puuttuu.
30. Ja näin tappoivat Joab ja hänen veljensä Abisai Abnerin, että hän löi kuoliaaksi
Asahelin heidän veljensä sodassa Gibeonin tykönä.
31. Mutta David sanoi Joabille ja kaikelle kansalle, jotka olivat hänen kanssansa:
reväiskää vaatteenne rikki, ja puettakaat teitänne säkeillä, ja valittakaat
Abnerin tähden. Ja kuningas David kävi paarien perässä.
32. Ja he hautasivat Abnerin Hebronissa, ja kuningas koroitti äänensä ja itki
Abnerin haudan tykönä; itki myös kaikki kansa.
33. Ja kuningas valitti Abneria ja sanoi: onko Abner kuollut, niinkuin tyhmä
kuolee?
34. Sinun kätes ei olleet sidotut, sinun jalkas ei olleet vaskikahleissa: sinä
olet kaatunut, niinkuin se, joka pahantekiäin edessä lankee. Ja kaikki kansa
itki vielä enemmin häntä.
35. Ja kaikki kansa tuli Davidin kanssa rualle, kuin vielä valkia päivä oli;
ja David vannoi ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos minä leipää
taikka jotakin muuta maistan, ennenkuin aurinko laskee.
36. Ja kaikki kansa ymmärsi sen, ja se kelpasi heille, ja kaikki se hyvä minkä
kuningas oli tehnyt kaiken kansan silmäin edessä.
37. Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, ettei se ollut kuninkaalta,
että Abner Nerin poika oli tapettu.
38. Ja kuningas sanoi palvelioillensa: ettekö te tiedä, että tänäpänä on yksi
päämies, ja tosin suuri mies kaatunut Israelissa?
39. Ja minä olen vielä heikko ja voideltu kuningas, mutta ne miehet ZeruJan
pojat ovat kovemmat minua: Herra maksakoon sille, joka pahaa tekee, hänen pahuutensa
jälkeen!