1. Ja Joabille ilmoitettiin: katso, kuningas itkee ja suree
Absalomia.
2. Ja sinä päivänä oli voitosta itku kaiken kansan seassa; sillä kansa oli kuullut
sinä päivänä sanottavan kuninkaan olevan murheellisen poikansa tähden.
3. Ja kansa lymytti sinä päivänä itsensä ja ei tullut kaupunkiin; niinkuin joku
kansa varastaa itsensä, joka häpee paetessansa sodassa.
4. Mutta kuningas peitti kasvonsa ja huusi suurella äänellä: voi minun poikani
Absalom! Absalom, minun poikani, minun poikani!
5. Niin Joab tuli kuninkaan tykö huoneeseen ja sanoi: sinä olet häväissyt tänäpänä
kaikki sinun palvelias, jotka ovat sinun, ja sinun poikais ja tytärtes, emäntäis
ja jalkavaimois hengen hädästä pelastaneet tänäpänä;
6. Ettäs rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua
rakastavat; sillä tänäpänä sinä ilmoitit sinus ei lukua pitävän sodanpäämiehistä
eli palvelioistas, ja siitä minä tänäpänä ymmärrän, että jos Absalom ainoastansa
eläis ja me kaikki olisimme tänäpänä kuolleet, se sinulle kelpais.
7. Nouse siis nyt ja käy ulos, ja puhu suloisesti palvelioilles; sillä minä
vannon sinulle Herran kautta, että jolles sinä käy ulos, niin ei ole yksikään
mies sinun tykönäs tätä yötä; se on sinulle pahempi, kuin kaikki se vastoinkäyminen,
joka sinulle hamasta nuoruudestas tähän asti on tapahtunut.
8. Niin nousi kuningas, ja istui portilla. Ja se ilmoitettiin kaikelle kansalle,
sanoen: katso, kuningas istuu portilla. Niin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen;
vaan Israel oli paennut itsekukin majoillensa.
9. Ja kaikki kansa Israelin sukukunnista riiteli keskenänsä, sanoen: kuningas
on meitä auttanut meidän vihamiestemme käsistä, Ja hän on meitä pelastanut Philistealaisilta:
ja nyt täytyy hänen maakunnasta paeta Absalomin tähden.
10. Mutta Absalom, jonka me voitelimme meillemme, on kuollut sodassa, miksi
te nyt olette niin hiljaiset noutamaan kuningasta?
11. Mutta kuningas David lähetti pappein Zadokin ja AbJatarin tykö, ja käski
heille sanoa: puhukaat vanhimmille Juudassa, sanoen: miksi te olette viimeiset
kuningasta kotiansa noutamaan? Sillä kaiken Israelin puhe oli ilmoitettu kuninkaan
huoneessa.
12. Te olette minun veljeni, minun luuni ja minun lihani: miksi te olette viimeiset
noutamaan jälleen kuningasta?
13. Ja sanokaat Amasalle: etkös ole minun luuni ja lihani? Jumala tehköön minulle
niin ja niin, jollei sinun pidä tuleman sotaherraksi minun edessäni Joabin siaan
sinun elinaikanas.
14. Ja hän käänsi kaikkein Juudan miesten sydämet niinkuin yhden miehen. Ja
he lähettivät kuninkaalle sanan: palaja sinä ja kaikki palvelias.
15. Niin kuningas tuli jälleen. Ja kuin hän lähestyi Jordania, olivat kaikki
Juudan miehet tulleet Gilgaliin menemään kuningasta vastaan ja saattamaan kuningasta
Jordanin ylitse.
16. Ja Simei Geran poika, Jeminin pojan Bahurimista, kiiruhti itsensä ja meni
alas Juudan miesten kanssa kuningas Davidia vastaan.
17. Ja hänen kanssansa oli tuhannen miestä BenJaminista, oli myös Ziba Saulin
huoneen palvelia viidentoistakymmenen poikansa kanssa ja kahdenkymmenen palvellansa
kanssa; ja he kiiruhtivat heitänsä Jordanin ylitse kuninkaan eteen.
18. He valmistivat alukset kuningasta ja hänen palvelioitansa ylitse vietää,
tehdäksensä sitä kuninkaalle mielen nouteeksi. Mutta Simei Geran poika lankesi
polvillensa kuninkaan eteen hänen mennessä Jordanin ylitse,
19. Ja sanoi kuninkaalle: minun herrani, älä lue minulle sitä pahaa tekoa, älä
myös muistele sinun palvelias rikosta, jolla hän sinun vihoitti, herra kuningas,
lähteissäs Jerusalemista: älköön kuningas sitä sydämeensä panko.
20. Sillä sinun palvelias tuntee syntiä tehneensä, ja katso, minä olen tänäpänä
lähtenyt ensimäisenä koko Josephin huoneesta herraani kuningasta vastaan.
21. Mutta Abisai ZeruJan poika vastasi ja sanoi: eikö Simein sen edessä pitäisi
kuoleman, että hän kirosi Herran voideltua?
22. Ja David vastasi: mitä minun on teidän kanssanne, te ZeruJan pojat, että
tahdotte tänäpänä minulle tulla saatanaksi? Pitäiskö jonkun tänäpänä kuoleman
Israelista? Luuletteko, etten minä tiedä tänäpänä itseni tulleeksi kuininkaaksi
Israelissa?
23. Sanoi siis kuningas Simeille: ei sinun pidä kuoleman; ja kuningas vannoi
hänelle.
24. Tuli myös MephiBoset Saulin poika kuningasta vastaan, pesemättömillä jaloilla
ja ajelemattomalla parralla; ei hän ollut myös pessyt vaatteitansa siitä päivästä,
kuin kuningas läksi ja rauhassa jälleen palasi.
25. Kuin hän tuli Jerusalemissa kuningasta vastaan, sanoi kuningas hänelle:
miksi et minun kanssani tullut, MephiBoset?
26. Ja hän sanoi: herra kuningas, minun palveliani on pettänyt minun; sillä
palvelias ajatteli: minä satuloitsen aasin, ajan ja vaellan sillä kuninkaan
tykö; sillä palvelias on ontuva.
27. Ja vielä päälliseksi on hän kantanut minun herrani kuninkaan edessä palvelias
päälle; vaan herrani kuningas on kuin Jumalan enkeli, tee siis mitä sinulle
on kelvollinen.
28. Sillä koko minun isäni huone ei ole muu ollut kuin kuoleman kansa herrani
kuninkaan edessä, ja sinä olet palvelias istuttanut niiden sekaan, jotka sinun
pöydältäs syövät; mikä oikeus on minulla enää huutaa kuninkaan tykö?
29. Kuningas sanoi hänelle: mitäs tahdot enää puhua asiastas? Minä olen sanonut:
sinun ja Ziban pitää keskenänsä jakaman pellon.
30. Niin MephiBoset sanoi kuninkaalle: ottakaan hän sen kokonansa, että herrani
kuningas on rauhassa kotiansa palannut.
31. Ja Barsillai Gileadilainen tuli Rogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanin
ylitse, saattamaan häntä Jordanin ylitse.
32. Ja Barsillai oli sangen ijällinen, jo kahdeksankymmenen vuotinen; hän oli
ravinnut kuningasta, kuin hän Mahanaimissa oli; sillä hän oli sangen jalo mies.
33. Ja kuningas sanoi Barsillaille: seuraa minua, minä ravitsen sinun minun
kanssani Jerusalemissa.
34. Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: kuinka monta vuotta minulla enää on elää,
että minä menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin?
35. Minä olen jo tänäpänä kahdaksankymmenen ajastaikainen, tietäisinkö minä,
mikä hyvä eli paha olis? eli maistaisko palvelias, mitä hän syö ja juo? taikka
kuulisinko minä silleen veisaajain ja laulajain ääntä? Miksi palvelias pitäis
vaivaaman herraani kuningasta?
36. Sinun palvelias menee vähä Jordanin ylitse kuninkaan kanssa: minkätähden
kuningas tahtoo minulle näin kostaa?
37. Salli siis nyt palvelias palata jällensä, että minä kuolisin minun kaupungissani
ja haudattaisiin isäni ja äitini hautaan: ja katso, tässä on sinun palvelias
Kimeham, hän menköön herrani kuninkaan kanssa: ja tee hänelle, mitä sinulle
on kelvollinen.
38. Kuningas vastasi: Kimehamin pitää seuraaman minua ylitse, ja minä teen hänelle,
mikä sinulle on otollinen, ja kaikki mitäs minulta anot, teen minä sinulle.
39. Kuin kaikki kansa ja kuningas olivat menneet Jordinin ylitse, antoi kuningas
Barsillain suuta ja siunasi häntä, ja hän palasi kotiansa.
40. Niin kuningas meni Gilgaliin ja Kimeham seurasi häntä; ja kaikki Juudan
väki oli saattanut kuningasta ylitse, niin myös puoli Israelin kansasta.
41. Ja katso, silloin tulivat kaikki Israelin miehet kuninkaan tykö ja sanoivat
hänelle: miksi meidän veljemme Juudan miehet ovat varastaneet sinun ja vieneet
kuninkaan perheinensä Jordanin ylitse, kaikki myös Davidin miehet hänen kanssansa.
42. Niin vastasivat kaikki Juudan miehet Israelin miehille: sillä kuningas on
meitä läheisempi, miksi te sentähden niin närkästytte? Vai luuletteko te, että
me jollakulla olemme kuninkaalta ravitut, taikka joitakin lahjoja saaneet?
43. Niin Israelin miehet vastasivat Juudan miehiä, sanoen: meillä on kymmenen
osaa kuninkaassa, enemmin myös David meille tulee kuin teille: kuinka siis sinä
olet minua niin halvaksi lukenut, ettei minun olisi sopinut ensimäisenä olla
kuningastani noutamassa? Mutta Juudan miehet puhuivat tuimemmin kuin Israelin
miehet.