1. Ja Moses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita: ja
hän ajoi lampaat taamma korpeen, ja tuli Jumalan vuoren Horebin tykö.
2. Ja Herran enkeli näkyi hänelle pensaasta, tulen liekissä: ja hän näki, ja
katso, pensas paloi tulesta, ja ei kuitenkaan kulunut.
3. Ja Moses sanoi: minä käyn tuonne, ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas
pala ylös?
4. Koska Herra näki hänen menevän katsomaan, huusi Jumala häntä pensaasta, ja
sanoi: Moses, Moses. Hän vastasi: tässä minä olen.
5. Hän sanoi: älä lähesty tänne; riisu kenkäs jalvoistas; sillä paikka, jossas
seisot, on pyhä maa.
6. Ja hän vielä sanoi: Minä olen sinun isäs Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin
Jumala, ja Jakobin Jumala. Ja Moses peitti kasvonsa; sillä hän pelkäsi katsoa
Jumalan päälle.
7. Ja Herra sanoi: Minä olen hyvin kyllä nähnyt minun kansani ahdistuksen, joka
on Egyptissä, ja minä olen kuullut heidän huutonsa, niiden tähden, jotka heitä
ahdistavat; sillä minä tiedän heidän tuskansa.
8. Ja olen astunut alas heitä vapahtamaan Egyptiläisten käsistä, ja viemään
heitä tältä maalta hyvään ja laviaan maahan, siihen maahan, jossa rieskaa ja
hunajaa vuotaa, sille paikalle, jossa Kanaanealaiset, Hetiläiset, Amorilaiset,
Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset asuvat.
9. Ja katso, Israelin lasten huuto on tullut minun eteeni, ja minä myös olen
nähnyt heidän ahdistuksensa, jolla Egyptiläiset heitä ahdistavat.
10. Ja nyt mene, ja minä tahdon lähettää sinun Pharaon tykö, ja sinun pitää
johdattaman minun kansaani Israelin lapsia ulos Egyptistä.
11. Ja Moses sanoi Jumalalle: mikä minä olen menemään Pharaon tykö, ja viemään
Israelin lapset ulos Egyptistä?
12. Hän sanoi: totisesti olen sinun kanssas; ja tämä olkoon sinulle merkiksi,
että minä olen sinun lähettänyt. Koska olet johdattanut minun kansani Egyptistä,
niin teidän pitää palveleman Jumalaa tällä vuorella.
13. Moses sanoi Jumalalle: katso, koska minä tulen Israelin lasten tykö, ja
sanon heille: teidän isäinne Jumala on minun lähettänyt teidän tykönne, ja he
sanovat minulle: mikä hänen nimensä on? Mitä minun pitää heille sanoman?
14. Sanoi Jumala Mosekselle: Minä olen se kuin minä olen. Ja sanoi: niin pitää
sinun sanoman Israelin lapsille: Minä olen lähetti minun teidän tykönne.
15. Ja Jumala sanoi vielä Mosekselle: niin pitää sinun sanoman Israelin lapsille:
Herra teidän isäinne Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala
lähetti minun teidän tykönne; tämä on minun nimeni ijankaikkisesti, ja tämä
on minun muistoni suvusta niin sukuun.
16. Mene ja kokoo Israelin vanhemmat, ja sano heille: Herra teidän isäinne Jumala
on näkynyt minulle, Abrahamin, Isaakin, ja Jakobin Jumala, sanoen: minä olen
etsein etsinyt teitä, ja nähnyt, mitä teille on tapahtunut Egyptissä.
17. Ja olen sanonut: minä tahdon johdattaa teitä ulos Egyptin ahdistuksesta,
Kanaanealaisten, Hetiläisten, Amorilaisten, Pheresiläisten ja Jebusilaisten
maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.
18. Ja heidän pitää kuuleman sinun äänes; ja sinun ja vanhimmat Israelista pitää
menemän Egyptin kuninkaan tykö, ja sanoman hänelle: Herra Hebrealaisten Jumala
on kohdannut meitä. Anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen,
uhraamaan Herralle meidän Jumalallemme.
19. Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas laske teitä menemään; vaan väkevän
käden kautta.
20. Silloin minä ojennan käteni, ja lyön Egyptin kaikkinaisilla minun ihmeilläni,
joita minä tekevä olen heidän keskellänsä, ja sitte pitää hänen teidät päästämän.
21. Ja minä annan armon tälle kansalle Egyptiläisten edessä, että koska te lähdette,
ei teidän pidä tyhjin käsin lähtemän.
22. Vaan jokaisen vaimon pitää anoman kylänsä vaimolta, ja huonekuntalaiseltansa
hopia- ja kulta-astiat ja vaatteet, ja paneman ne teidän poikainne ja tytärtenne
päälle, ja paljastaman Egyptiläiset.