Ja kuin kuningas David oli vanhentunut ja ijälliseksi joutunut,
ei hän voinut itsiänsä lämmittää, ehkä hän vaatteilla peitettiin.
2. Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: anna heidän etsiä herralleni kuninkaalle
piika, joka neitsy on, joka seisois kuninkaan edessä, ja korjaisi häntä ja makais
hänen sylissänsä, ja lämmittäis herraani, kuningasta.
3. Ja he etsivät ihanan piian kaikista Israelin rajoista; ja he löysivät Abisagin
Sunemista, ja veivät hänet kuninkaan tykö.
4. Ja se oli sangen ihanainen piika, ja hän korjasi kuningasta ja palveli häntä,
vaan ei kuningas tuntenut häntä.
5. Mutta Adonia Haggitin poika korotti itsensä ja sanoi: minä tahdon olla kuningas;
ja rakensi itsellensä vaunut ja hevosmiehiä, ja viisikymmentä miestä juoksemaan
edellänsä. 6. Ja hänen isänsä ei tahtonut tehdä häntä surulliseksi eläissänsä,
että hän olis sanonut: kuinkas niin teet? Ja hän oli myös sangen ihanainen;
ja * oli hänen synnyttänyt Absalomin jälkeen.
7. Ja hän puhui Joabin ZeruJan pojan kanssa ja papin Abjatarin kanssa; ja he
auttivat Adoniaa.
8. Mutta Zadok pappi, ja BenaJa Jojadan poika, ja Natan propheta, ja Simei,
ja Rei, ja Davidin sankarit ei olleet Adonian kanssa.
9. Ja kuin Adonia uhrasi lampaita ja härkiä ja myös syötettyä karjaa Soheletin
kiven tykönä, joka on läsnä Rogelin kaivoa, kutsui hän kaikki veljensä, kuninkaan
pojat, ja kaikki Juudan miehet kuninkaan palveliat.
10. Mutta Natan prophetaa, ja Benajaa ja sankareita, ja veljeänsä Salomoa hän
ei kutsunut.
11. Niin puhui Natan BatSeballe Salomon äidille, sanoen: etkös ole kuullut Adoniaa
Haggitin poikaa tulleeksi kuninkaaksi? ja herramme David ei siitä mitään tiedä;
12. Niin tule nyt, minä annan sinulle neuvoa, ettäs vapahtaisit sielus ja poikas
Salomon sielun.
13. Mene ja käy kuningas Davidin tykö, ja sano hänelle: herrani kuningas, etkös
ole vannonut ja sanonut piialles: sinun poikas Salomo pitää oleman kuningas
minun jälkeeni ja istuman minun istuimellani? Miksi siis Adonia on kuninkaaksi
tullut?
14. Katso, sinun vielä siellä puhuissas kuninkaan kanssa, tulen minä myös perässäs
ja täytän puhees.
15. Ja BatSeba meni kamariin kuninkaan tykö, ja kuningas oli juuri vanha; ja
Abisag Sunemista palveli Kuningasta.
16. Ja BatSeba nöyryytti itsensä ja kumarsi kuningasta. Kuningas sanoi: mitäs
tahdot?
17. Hän sanoi hänelle: herrani, sinä vannoit piialles Herran sinun Jumalas kautta:
sinun poikas Salomo pitää oleman kuningas minun jälkeeni ja istuman minun istuimellani?
18. Mutta nyt, katso, Adonia on tullut kuninkaaksi, ja herrani kuningas, et
sinä siitä mitään tiedä.
19. Hän on uhrannut härkiä ja syötettyä karjaa, ja monta lammasta, ja on kutsunut
kaikki kuninkaan pojat, ja papin AbJatarin, ja Joabin sodanpäämiehen; mutta
palveliaas Salomoa ei hän kutsunut.
20. Mutta sinä, Herrani kuningas, koko Israelin silmät katsovat sinun päälles,
ettäs ilmoittaisit heidän edessänsä, kuka on istuva herrani kuninkaan istuimella
hänen jälkeensä.
21. Muutoin tapahtuu, kuin herrani kuningas isäinsä kanssa nukkunut on, niin
täytyy minun ja poikani Salomon vialliset olla.
22. Ja katso, vielä hänen puhuissansa kuninkaan kanssa, tuli Natan propheta.
23. Ja he ilmoittivat kuninkaalle sanoen: katso, Natan propheta on täällä. Ja
kuin hän tuli sisälle kuninkaan eteen, lankesi hän maahan kasvoillensa kuninkaan
eteen.
24. Ja Natan sanoi: herrani kuningas, sanoitkos: Adonia pitää oleman kuningas
minun jälkeeni ja istuman minun istuimellani?
25. Sillä hän on tänäpänä mennyt ja uhrannut härkiä, ja syötettyjä karjaa, ja
monta lammasta, ja on kutsunut kaikki kuninkaan pojat ja sodanpäämiehet, niin
myös papin AbJatarin, ja katso, he syövät ja juovat hänen edessänsä, ja sanovat:
onneksi kuninkaalle Adonialle!
26. Mutta minua sinun palveliaas, ja pappia Zadokia, ja BenaJaa Jojadan poikaa,
ja palveliaas Salomoa ei ole hän kutsunut.
27. Onko se niin herraltani kuninkaalta käsketty, ja et sinä ole sitä asiata
antanut tietää palvelialles, kuka herrani kuninkaan istuimella hänen jälkeensä
on istuva?
28. Kuningas David vastasi ja sanoi: kutsukaat minulle BatSeba. Ja hän tuli
kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessä.
29. Ja kuningas vannoi ja sanoi: niin totta kuin Herra elää, joka minun sieluni
on päästänyt kaikkinaisesta ahdistuksesta;
30. Niinkuin minä sinulle Herran Israelin Jumalan edessä vannonut olen ja sanonut:
Salomo sinun poikas pitää oleman kuningas minun jälkeeni, ja hän pitää istuman
minun istuimellani minun edestäni; niin minä teen tänäpänä.
31. Niin BatSeba lankesi kasvoillensa maahan ja kumarsi kuningasta, sanoen:
onneksi herralleni kuningas Davidille ijankaikkisesti!
32. Ja kuningas David sanoi: kutsukaat Zadok pappi, Natan propheta ja BenaJa
Jojadan poika. Ja he tulivat kuninkaan eteen.
33. Ja kuningas sanoi heille: ottakaat kanssanne teidän herranne palveliat,
ja asettakaat poikani Salomo minun muulini päälle, ja viekäät häntä Gihoniin,
34. Ja Zadok pappi ja Natan propheta voidelkaan hänen Israelin kuninkaaksi.
Ja soittakaat basunalla ja sanokaat: onneksi kuninkaalle Salomolle!
35. Ja menkäät ylös hänen perässänsä, että hän tulis ja istuis minun istuimellani,
ja olis kuningas minun edestäni: ja minä käsken hänen olla Israelin ja Juudan
päämiehenä.
36. Niin vastasi BenaJa Jojadan poika kuninkaalle ja sanoi: Amen! Sanokaan myös
niin Herra, herrani kuninkaan Jumala!
37. Niinkuin Herra on ollut herrani kuninkaan kanssa, niin olkoon hän myös Salomon
kanssa, ja tehköön hänen istuimensa suuremmaksi herrani, kuningas Davidin, istuinta.
38. Ja pappi Zadok, ja Natan propheta ja BenaJa Jojadan poika ja Kreti ja Pleti
menivät alas, ja asettivat Salomon kuningas Davidin muulin päälle ja veivät
hänen Gihoniin.
39. ja pappi Zadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon, ja he soittivat
basunalla, ja kaikki kansa sanoi: onneksi kuningas Salomolle!
40. Ja kaikki kansa meni ylös hänen jälkeensä, ja kansa soitti huilulla, ja
he olivat sangen suuresti iloissansa, että maa vapisi heidän äänestänsä.
41. Ja Adonia ja kaikki kutsutut, jotka hänen kanssansa olivat, kuulivat sen,
ja he olivat jo atrioineet; ja kuin Joab kuuli basunan äänen, sanoi hän: mitä
se meteli ja töminä tietää kaupungissa?
42. Ja kuin hän vielä puhui, katso, niin tuli Jonatan papin AbJatarin poika.
Ja Adonia sanoi: tule, sillä sinä olet luja mies ja tuot hyviä sanomia.
43. Jonatan vastasi ja sanoi Adonialle: totisesti, herramme kuningas David on
tehnyt Salomon kuninkaaksi.
44. Ja kuningas on lähettänyt hänen kanssansa papin Zadokin, ja prophetan Natanin,
ja BenaJan Jojadan pojan, ja Kretit ja Pletit: he ovat hänen istuttaneet kuninkaan
muulin päälle.
45. Ja Zadok pappi ja Natan propheta ovat voidelleet hänen kuninkaaksi Gihonissa,
ja he ovat sieltä menneet ylös iloissansa, niin että kaupunki tömisi. Se oli
se meteli, kuin te kuulitte.
46. Vielä sitte istuu Salomo valtakunnan istuimella.
47. Ja kuninkaan palveliat ovat myös menneet siunaamaan herraamme kuningas Davidia,
sanoen: antakoon sinun Jumalas Salomolle paremman nimen kuin sinun nimes on,
ja tehköön hänen istuimensa suuremmaksi kuin sinun istuimes on! Ja kuningas
rukoili vuoteessansa.
48. On myös kuningas näin sanonut: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka
tänäpänä on antanut vielä istuvan minun istuimellani, että minun silmäni sen
nähneet ovat!
49. Niin hämmästyivät ja nousivat kaikki jotka Adonia kutsunut oli, ja menivät
itsekukin tiellensä.
50. Vaan Adonia pelkäsi Salomoa, nousi ja meni ja tarttui alttarin sarviin.
51. Ja se ilmoitettiin Salomolle, sanoen: katso, Adonia pelkää kuningas Salomoa,
ja katso, hän tarttui alttarin sarviin ja sanoi: vannokaan kuningas Salomo minulle
tänäpänä, ettei hän lyö palveliaansa kuoliaaksi miekalla.
52. Salomo sanoi: jos hän tahtoo olla toimellinen mies, niin ei pidä yksikään
karva hänestä lankeeman maan päälle; mutta jos jotain pahuutta hänessä löydetään,
niin hänen pitää kuoleman.
53. Ja kuningas Salomo lähetti ja tuotti hänen alas alttarilta, ja kuin hän
tuli, rukoili hän kuningas Salomoa; mutta Salomo sanoi hänelle: mene huoneeses.