1. Zionin tähden en minä vaikene, ja Jerusalemin tähden en minä
lakkaa, siihenasti että hänen vanhurskautensa koittaa niinkuin paiste, ja hänen
autuutensa palaa niinkuin tulisoitto.
2. Että pakanatkin näkisivät sinun vanhurskautes, ja kaikki kunikaat sinun kunnias.
Ja sinä nimitetään uudella nimellä, jonka Herran suu on nimittävä.
3. Ja sinun pitää oleman kunnian kruunu Herran kädesssä, ja kuninkaan hiippa
sinun Jumalas kädessä.
4. Et sinä enään kutsuta hyljätyksi, eikä sinun maatas enää sanota hävitetyksi,
vaan sinä kutsutaan: minun suosioni on hänessä, ja sinun maas asuttavaksi; sillä
Herra on mielistynyt sinuun, ja sinun maallas asutaan.
5. Sillä niinkuin nuorukainen rakastaa neitsyttä, niin sinun lapses pitää sinua
rakastaman; ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamestansa, niin myös sinun Jumalas
iloitsee sinusta.
6. Jerusalem, minä asetan vartiat muuris päälle, jotka ei ikänä päivällä eikä
yöllä vaikene; ja jotka Herran muistatte, ei teidän pidä vaiti oleman.
7. Ja ei teidän pidä hänestä vaikeneman, siihenasti että hän sen vahvistaa,
ja asettaa Jerusalemin maan päälle kiitokseksi.
8. Herra vannoo oikian kätensä kautta, ja voimansa käsivarren kautta: en minä
tahdo enään antaa jyviäs vihollistes syödä, enkä viinaas, jonka tähden sinä
työtä teit, muukalaisten juoda;
9. Vaan jotka sen kokoovat, syövät sitä ja kiittävät Herraa; ja jotka sitä kokoovat,
juovat sitä minun pyhyyteni esihuoneissa.
10. Menkäät, menkäät porttein kautta, peratkaat tietä kansalle: silittäkäät,
silittäkäät polut, siirtäkäät kivet pois, ylentäkäät lippu kansain päälle.
11. Katso, Herra antaa sen kuulua hamaan maailman ääriin asti: sanokaat Zionin
tyttärelle: katso, sinun autuutes tulee, katso, hänen palkkansa on hänen myötänsä,
ja hänen työnsä hänen edessänsä.
12. Ja he pitää kutsuttaman pyhäksi kansaksi, Herran lunastetuiksi; ja sinä
kutsutaan etsityksi ja ei hyljätyksi kaupungiksi.