1. Voi kirjanoppineita, jotka väärän lain tekevät ja väärän
tuomion kirjoittavat,
2. Että he vääntelisivät köyhän asian, ja tekisivät väkivaltaa raadolliselle
oikeudessa, minun kansassani; niin että lesket ovat heidän saaliinsa, ja orpoja
he raatelevat.
3. Mitä te tahdotte tehdä etsikkopäivänä, ja hävityksessä, joka kaukaa tulee?
kenen tykö te pakenette apua saamaan? ja kuhunka te tahdotte panna teidän kunnianne?
4. Ettette vangittuin kanssa taivutettaisi, ja lyötyin seassa lankeaisi; näissä
kaikissa ei ole hänen vihansa asetettu, vaan hänen kätensä on vielä nyt ojennettu.
5. Voi Assur, joka minun vihani vitsa on; joiden käsissä minun julmuuteni sauva
on.
6. Minä tahdon lähettää hänen ulkokullattua kansaa vastaan, ja antaa hänelle
käskyn vihani kansaa vastaan, sitä täydellisesti ryöstämään, ja saalista jakamaan,
ja tallaamaan sitä niinkuin lokaa kujilla.
7. Vaikka ei hän sitä niin luule, eikä hänen sydämensä niin ajattele; vaan hänen
sydämensä on turmelemaan ja hävittämään monta kansaa.
8. Sillä hän sanoo: eikö kaikki minun pääruhtinaani ole kuninkaat?
9. Eikö Kalno ole niinkuin Karkemis? Eikö Hamat ole niinkuin Arpad? Eikö Samaria
ole niinkuin Damasku.
10. Niinkuin minun käteni on löytänyt epäjumalain valtakunnat, niin myös heidän
epäjumalansa, jotka Jerusalemissa ja Samariassa ovat.
11. Eikö minun tule tehdä Jerusalemille, ja hänen epäjumalillensa, niinkuin
minä Samariallekin ja hänen epäjumalillensa tein?
12. Mutta koska Herra on kaikki tekonsa Zionin vuorella ja Jerusalemissa toimittanut,
niin minä tahdon etsiä Assurin kuninkaan ylpeän sydämen hedelmää, ja hänen ylpeiden
silmäinsä koreutta;
13. Että hän sanoo: minä olen sen toimittanut minun käteni voimalla ja minun
taitoni kautta; sillä minä olen taitava: minä olen kansain rajat siirtänyt,
ja heidän tavaransa ryöstänyt, ja niinkuin voimallinen lyönyt heidän asujansa
maahan.
14. Ja minun käteni on löytänyt kansain tavaran niinkuin linnunpesän, niin että
minä olen kaiken maan koonnut niinkuin hyljätyt munat kootaan, kussa ei yhtään
ole, joka siipeänsä liikuttaa, nokkansa avaa, eli kirkaisee.
15. Taitaako kirves kerskata sitä vastaan, joka hänellä hakkaa, eli saha taistella
sen kanssa, joka häntä vetää? Se olis niinkuin sauva tahtois liikuttaa sitä,
joka sen kantaa, ja sauva nostais itsensä niinkuin ei se puu oliskaan.
16. Sentähden on Herra, Herra Zebaot, lähettävä laihuuden hänen lihavainsa sekaan,
ja sytyttävä hänen kunniansa palamaan kuin tulipalon.
17. Ja Israelin valkeus on tuleva tuleksi, ja hänen pyhänsä liekiksi, ja pitää
palaman, ja kuluttaman hänen orjantappuransa ja ohdakkeensa yhtenä päivänä.
18. Ja hänen metsänsä ja ketonsa kunnia pitää tyhjään raukeneman, sekä sielu
että ruumis, ja pitää tuleman niinkuin koska lipunkantaja nääntyy;
19. Niin että hänen metsänsä jääneet puut lukea taidetaan, ja että lapsikin
ne pyältää taitaa.
20. Silloin ei pidä jääneet Israelissa, ja ne jotka tallella ovat Jakobin huoneesta,
enää turvaaman häneen, joka heitä lyö; vaan pitää todella turvaaman Herraan
Israelin pyhään.
21. Jääneet pitää kääntymän, Jakobin jääneet, väkevän Jumalan tykö.
22. Sillä jos sinun kansas, o Israel, on niinkuin hiekka meressä, niin kuitenkin
heidän jääneensä kääntyvät; sillä estetty hävitys pitää vuotaman yltäkylläisen
vanhurskauden.
23. Että Herra, Herra Zebaot, antaa tulla aivotun hävityksen koko maahan, ja
hallitsee sen.
24. Sanoo siis Herra, Herra Zebaot: älä pelkää kansani, joka Zionissa asut,
Assuria. Hän lyö sinua vitsalla, ja nostaa sauvansa sinua vastaan niinkuin Egyptissä.
25. Sillä aivan vähän ajan perästä pitää armottomuus ja minun vihani täytettämän
heidän kadotukseksensa.
26. Silloin on Herra Zebaot nostava ruoskan heidän päällensä, niinkuin Midianin
tapossa Orebin kalliolla, ja on ylentävä sauvansa meren yli, niinkuin Egyptissä.
27. Silloin pitää hänen kuormansa pakeneman pois sinun hartioiltas, ja hänen
ikeensä sinun kaulastas, sillä ikeen pitää pirstaantuman lihavuudesta.
28. Hän tulee Ajatiin, hän vaeltaa Migronin lävitse, hän katselee aseensa Mikmaassa.
29. He vaeltavat luotuspaikan ylitse; he pitävät yösiaa Gebaassa; Raama peljästyy,
Saulin Gibea pakenee.
30. Sinä tytär Gallim, huuda vahvasti: ota vaari Laiksesta; sinä raadollinen
Anatot.
31. Madmena menee pois tieltä, Gebimin asuvaiset juoksevat matkaansa.
32. Ollaan vielä päiväkunta Nobissa; niin hän on kääntävä kätensä Zionin tyttären
vuoreen päin, ja Jerusalemin korkeuden puoleen.
33. Katso, Herra, Herra Zebaot, on hakkaava oksat väellä, ja lyhentävä sitä
korkiaa; ja korkiat pitää alennettaman.
34. Ja tihkiä metsä pitää raudalla maahan hakattaman; ja Libanon pitää voimallisen
kautta kaatuman.