1. Ja suuri ihme ilmestyi taivaassa: vaimo oli puetettu auringolla,
ja kuu hänen jalkainsa alla, ja hänen päässänsä kruunu kahdestatoistakymmenestä
tähdestä.
2. Ja hän oli raskas, ja huusi synnyttäissänsä, ja hänellä oli suuri vaiva synnyttää.
3. Ja toinen ihme näkyi taivaassa, katso: suuri ruskia lohikärme, jolla oli
seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja hänen päissänsä seitsemän kruunua.
4. Ja hänen pyrstönsä veti kolmannen osan taivaan tähdistä, ja heitti ne maan
päälle. Ja lohikärme seisoi vaimon edessä, joka oli synnyttämällänsä, että kuin
hän olis synnyttänyt, se olisi syönyt hänen lapsensa.
5. Ja hän synnytti poikalapsen, joka oli kaikki pakanat hallitseva rautaisella
vitsalla. Ja hänen poikansa temmattiin Jumalan tykö ja hänen istuimensa tykö.
6. Ja vaimo pakeni korpeen, kussa hänelle oli sia Jumalalta valmistettu, siinä
ruokittaa tuhannen kaksisataa ja kuusikymmentä päivää.
7. Ja (suuri) sota tapahtui taivaassa: Mikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikärmeen
kanssa, ja lohikärme soti ja hänen enkelinsä.
8. Ja ei he voittaneet, eikä heidän siaansa enää löydetty taivaassa.
9. Ja suuri lohikärme, vanha mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan,
heitettiin ulos, joka koko maan piirin viettelee, hän heitettiin maan päälle,
ja hänen enkelinsä myös hänen kanssansa heitettiin sinne.
10. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: nyt on autuus, ja voima,
ja valtakunta, ja väki meidän Jumalamme, ja valta hänen Kristuksensa: että meidän
veljiemme päällekantaja on heitetty ulos, joka heidän päällensä yötä ja päivää
Jumalan edessä kantoi.
11. Ja he ovat hänen voittaneet Karitsan veren kautta, ja heidän todistuksensa
sanan kautta; ja ei he henkeänsä kuolemaan asti rakastaneet.
12. Sentähden te, taivaat, iloitkaat, ja jotka niissä asutte. Voi maan ja meren
asuvia! sillä perkele astuu alas teidän tykönne, pitäin suurta vihaa, tietäen
itsellänsä vähän aikaa olevan.
13. Ja kuin lohikärme näki itsensä maahan heitetyksi, vainosi hän vaimoa, joka
pojan synnytti.
14. Ja vaimolle annettiin kaksi suuren kotkan siipeä, että hän olis korpeen
siaansa lentänyt, kussa hän elätetään ajan, ja kaksi aikaa, ja puolen aikaa,
kärmeen kasvoin edestä.
15. Ja kärme puuskasi vaimon jälkeen suustansa vettä niinkuin kosken, upottaaksensa
häntä.
16. Mutta maa autti vaimoa, ja maa avasi suunsa, ja särpi veden, jonka lohikärme
suustansa puuskannut oli.
17. Ja lohikärme vihastui vaimon päälle, ja meni sotimaan muiden kanssa hänen
siemenestänsä, jotka Jumalan käskyt kätkevät ja Jesuksen Kristuksen todistuksen
pitävät.
18. Ja minä seisoin meren sannalla.