1 Paikalla oli muuan kelvoton mies, benjaminilainen Seba, Bikrin poika. Hän puhalsi torveen ja julisti:
-- Meillä ei ole tekemistä Daavidin kanssa, vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet!
2 Kaikki israelilaiset erosivat silloin Daavidista ja siirtyivät Bikrin pojan Seban puolelle, mutta Juudan miehet pysyivät kuninkaalleen uskollisina ja seurasivat häntä Jordanilta Jerusalemiin.
3 Kun kuningas Daavid oli tullut Jerusalemiin palatsiinsa, hän siirrätti sieltä vartioituun rakennukseen kymmenen sivuvaimoaan, jotka hän oli jättänyt pitämään huolta palatsista. Hän antoi heille kaiken, mitä he tarvitsivat, mutta ei enää käynyt heidän luonaan, ja he pysyivät kuolemaansa asti eristettyinä, elävän miehen leskinä.
4 Kuningas sanoi Amasalle: "Kutsu Juudan miehet koolle kolmen päivän kuluessa ja ole silloin itsekin täällä." 5 Amasa lähti kutsumaan Juudan miehiä, mutta hän ei ehtinyt takaisin Daavidin antamaan määräaikaan mennessä. 6 Silloin Daavid sanoi Abisaille: "Seba, Bikrin poika, tuottaa meille kohta enemmän vahinkoa kuin Absalom. Ota herrasi sotilaat mukaasi ja lähde ajamaan Sebaa takaa, muuten hän voi saada haltuunsa jonkin linnoitetun kaupungin ja pääsee piiloutumaan meiltä."
7 Joabin miehet sekä kreetit, pleetit ja muu vakinainen sotaväki lähtivät Jerusalemista takaa- ajoon, seuraamaan Sebaa, Bikrin poikaa. 8 Kun he olivat ehtineet Gibeonin suuren kiven luo, tuli Amasa heitä vastaan. Joabilla oli yllään sota-asu ja sen päällä vyö, jossa riippui tuppeen pistetty miekka. Kun hän astui eteenpäin, miekka lähti tupesta. 9 Joab sanoi Amasalle: "Mitä kuuluu, veljeni?" Samalla hän tarttui oikealla kädellään Amasaa parrasta aivan kuin suudellakseen häntä. 10 Amasa ei osannut varoa Joabin toisessa kädessä olevaa miekkaa, ja tämä pisti häntä sillä vatsaan, niin että sisälmykset valuivat maahan. Joabin ei tarvinnut iskeä häntä uudelleen, sillä hän kuoli heti.
Sitten Joab ja hänen veljensä Abisai jatkoivat Seban, Bikrin pojan, takaa-ajoa. 11 Yksi Joabin miehistä jäi seisomaan Amasan ruumiin ääreen ja huusi: "Jokainen, joka kannattaa Joabia ja on Daavidin puolella, seuratkoon Joabia!" 12 Mutta kaikki sotilaat vain seisoivat paikallaan, sillä Amasan verinen ruumis virui keskellä tietä. Nähdessään, että kaikki olivat pysähtyneet Amasan kohdalle, mies siirsi ruumiin tieltä pellolle ja peitti sen vaatteella. 13 Kun hän oli vetänyt ruumiin syrjään tieltä, kaikki lähtivät seuraamaan Joabia ajaakseen takaa Sebaa, Bikrin poikaa.
14 Seba kulki kaikkien Israelin heimojen alueiden halki Abel-Bet-Maakaan, ja häneen liittyi paljon väkeä. 15 Kun Joabin joukot saapuivat Abel-Bet- Maakan edustalle, ne saartoivat Seban kaupunkiin ja loivat kaupungin muuria kohti vallin, joka ulottui ulkomuurin tasalle. Lisäksi Joabin miehet kaivoivat muurin perustuksia saadakseen sen sortumaan.
16 Silloin eräs viisas nainen huusi kaupungista: "Kuulkaa, kuulkaa! Sanokaa Joabille, että hän tulisi lähemmäksi! Haluan puhua hänen kanssaan." 17 Kun Joab tuli lähemmäs, nainen kysyi: "Oletko sinä Joab?" Joab vastasi: "Olen." Nainen sanoi: "Kuule, mitä palvelijallasi on sanottavaa." Hän vastasi: "Minä kuuntelen." 18 Nainen sanoi: "Ennen vanhaan oli tapana sanoa: 'Kysykää neuvoa Abelin kaupungista', ja niin asiat saatiin selviksi. 19 Me olemme israelilaisista rauhallisimpia ja luotettavimpia, mutta sinä yrität tuhota kaupunkimme, joka on Israelille kuin äiti. Miksi haluat hävittää Herran omaisuutta?"
20 Joab vastasi: "Kaukana siitä, että haluaisin hävittää tai turmella sitä! 21 Ei, vaan eräs mies Efraimin vuoristosta, Seba, Bikrin poika, on noussut kuningas Daavidia vastaan. Teidän tarvitsee vain luovuttaa hänet, niin me jätämme kaupungin rauhaan." Nainen sanoi Joabille: "Kohta hänen päänsä viskataan sinulle muurin yli." 22 Sitten tämä viisas nainen esitti asian kaupungin asukkaille, ja he löivät Bikrin pojalta Sebalta pään poikki ja heittivät sen Joabille. Joab puhalsi torveen, ja sotilaat lopettivat piirityksen ja hajaantuivat kukin kotiinsa. Tämän jälkeen Joab palasi Jerusalemiin kuninkaan luo.