Edellinen luku,
Jer
JEREMIA
2
1. Ja minulle tuli tämä Herran sana:
2. "Mene ja julista Jerusalemin kuullen ja sano: Näin sanoo Herra: Minä
muistan sinun nuoruutesi armauden, morsiusaikasi rakkauden, kuinka sinä
seurasit minua erämaassa, maassa, jossa ei kylvöä tehdä.
3. Herralle pyhitetty oli Israel, hänen satonsa esikoinen. Kaikki, jotka
sitä söivät, joutuivat syynalaisiksi; onnettomuus kohtasi heitä, sanoo
Herra.
4. Kuulkaa Herran sana, Jaakobin heimo ja kaikki Israelin heimon
sukukunnat.
5. Näin sanoo Herra: Mitä vääryyttä teidän isänne minusta löysivät,
koska he erkanivat kauas minusta ja lähtivät seuraamaan turhia jumalia
ja turhanpäiväisiksi tulivat.
6. He eivät kysyneet: 'Missä on Herra, joka toi meidät pois Egyptin
maasta, joka johdatti meitä erämaassa, arojen ja kuilujen maassa,
kuivuuden ja synkeyden maassa, maassa, jossa ei kukaan kulje eikä
yksikään ihminen asu?'
7. Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan syömään sen hedelmää ja
hyvyyttä, mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani ja teitte
minun perintöosani kauhistukseksi.
8. Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?' Lainkäyttäjät eivät minua
tunteneet, ja paimenet luopuivat minusta; profeetat ennustivat Baalin
nimessä ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.
9. Sentähden minä vielä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, ja
teidän lastenne lasten kanssa minä käyn oikeutta.
10. Menkää kittiläisten saarille katsomaan ja lähettäkää Keedariin
panemaan tarkoin merkille ja katsomaan, onko senkaltaista tapahtunut.
11. Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia, vaikka ne eivät olekaan
jumalia? Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa siihen, josta ei
apua ole.
12. Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää,
sanoo Herra.
13. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän
veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen
vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.
14. Onko Israel ostettu orja tai kotona syntynyt? Minkätähden hän on
joutunut saaliiksi?
15. Häntä vastaan kiljuivat nuoret leijonat, antoivat äänensä kuulua; ne
tekivät hänen maansa autioksi, hänen kaupunkinsa hävitettiin
asujattomiksi.
16. Myöskin noofilaiset ja tahpanheelaiset pitivät sinun päälakeasi
laitumenansa.
17. Eikö tee tätä sinulle se, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi,
silloin kun hän tahtoo sinua tiellä kuljettaa?
18. Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin juomaan Siihorin vettä?
Ja mitä menemistä sinulla on Assuriin juomaan Eufrat-virran vettä?
19. Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen, ja luopumuksesi saattaa
sinut rangaistukseen; niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se
on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi, etkä minua pelkää, sanoo
Herra, Herra Sebaot.
20. Sillä jo ammoisista ajoista sinä olet särkenyt ikeesi, katkaissut
siteesi ja sanonut: 'En tahdo palvella'. Sillä kaikilla korkeilla
kukkuloilla ja kaikkien viheriäin puitten alla sinä porttona viruit.
21. Minä olin istuttanut sinut jaloksi viiniköynnökseksi, puhtaimmasta
siemenestä; kuinka olet muuttunut minulle vieraan viinipuun
villiköynnöksiksi?
22. Vaikka pesisit itsesi saippualla ja käyttäisit paljon lipeätä,
saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni, sanoo Herra,
Herra.
23. Kuinka saatat sanoa: 'En ole saastuttanut itseäni, en ole baaleja
seurannut'! Katso menoasi laaksossa, huomaa, mitä olet tehnyt, sinä
nopea, nuori naaraskameli, joka juokset sinne ja tänne;
24. sinä villiaasi, erämaahan tottunut, joka himossasi ilmaa ahmit! Kuka
hillitsee sen kiiman? Joka sitä etsii, sen ei tarvitse väsyttää itseään;
sen löytää, kun tulee sen kuukausi.
25. Varo, ettet juokse jalkaasi anturattomaksi ja kurkkuasi janoiseksi.
Mutta sinä sanot: 'Se on turhaa! Ei! Sillä minä rakastan vieraita ja
niitä minä seuraan.'
26. Niinkuin teosta tavattu varas on häpeissänsä, niin joutuu Israelin
heimo häpeään, se ja sen kuninkaat, ruhtinaat, papit ja profeetat,
27. he, jotka sanovat puulle: 'Sinä olet minun isäni' ja kivelle: 'Sinä
olet minut synnyttänyt'. Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä
eivätkä kasvojansa; mutta onnettomuutensa aikana he sanovat: 'Nouse ja
pelasta meidät'.
28. Mutta missä ovat sinun jumalasi, jotka olet itsellesi tehnyt?
Nouskoot ne, jos voivat pelastaa sinut onnettomuutesi aikana. Sillä
yhtä monta, kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla jumalia, Juuda.
29. Miksi riitelette minua vastaan? Olettehan te kaikki luopuneet
minusta, sanoo Herra.
30. Turhaan minä olen lyönyt teidän lapsianne; he eivät ole ottaneet
kuritusta varteen. Teidän miekkanne on syönyt teidän profeettojanne,
niinkuin hävittävä leijona.
31. Voi sukukuntaa - teitä! Katsokaa Herran sanaa: olenko minä ollut
Israelille erämaa, pimeyden maa? Miksi sanoo minun kansani: 'Me
juoksemme valtoimina, emme tule enää sinun tykösi'.
32. Unhottaako neitsyt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun
kansani on unhottanut minut epälukuisina päivinä.
33. Kuinka ovelasti sinä kuljet lempeä etsiessäsi! Niinpä oletkin
perehtynyt pahuuden teihin.
34. Vaatteesi liepeetkin ovat köyhien, viatonten veressä. Et tavannut
heitä murtautumasta sisälle, mutta yhtäkaikki -!
35. Ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä olen syytön; hänen vihansa on kaiketi
kääntynyt minusta pois'. Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi, koska
sinä sanot: 'En ole syntiä tehnyt'.
36. Kuinka niin kovin kiiruhdat vaihtamaan tiesi! Egyptistäkin olet
saava häpeän, niinkuin olet häpeän saanut Assurista.
37. Senkin tyköä olet lähtevä kädet pääsi päällä, sillä Herra on
hyljännyt ne, joihin sinä luotat, ja heistä ei sinulle menestystä tule."
Seuraava luku,
Jer